Avainsana: #euthanasia

50 001 kannatusilmoitusta

terkamoJätä kommentti

Tämän viikon maanantaina tarkastelin jälleen eutanasian laillistamiseen tähtäävän kansalaisaloitteen tilannetta ja huomasin että aloite oli kerännyt 50 001 kannatusilmoitusta (tätä kirjoittaessa kannatusilmoituksia on jo yli 52 000). Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kansalaisaloite siirtyy kevään aikana eduskunnan käsiteltäväksi ja yhteiskunnallista keskustelua eutanasiasta ja sen mahdollisesta mahdollistamisesta ei voida enää siirtää tai välttää. Omalla kohdallani tämä konkretisoitui heti tiistai-iltapäivänä, jolloin toteutui podcast-haastattelu aiheesta YLE NEWSin kanssa.

Silläkin uhalla, että toistan itseäni, korostan jokaisen oman näkökulman pohtimisen ja keskusteluun osallistumisen merkitystä myös eutanasiaan liittyen. Sekä edellinen, että tämä nykyinen kansalaisaloite osoittavat vähintään sen, että yhteiskunnassamme on kymmeniä tuhansia ihmisiä, joille tämä teema on riittävän tärkeä oman kannatusilmoituksensa jättämiseen. Tiedän, että on helppoa todeta ihmisten kannattavan mitä erinäisempiä asioita, mutta koska kansalaisaloitteita kannatetaan vahvalla tunnistautumisella ja omalla nimellä, on niillä kuitenkin tietty painoarvo, kuten kuuluukin.

Edellisen eutanasiaan liittyvän kansalaisaloitteen osalta eduskunnan käsittelyssä ei mielestäni tullut selkeää lopputulosta suuntaan eikä toiseen. Aloite ei itsessään edennyt, mutta STM perusti Elämän loppuvaiheen hoito -työryhmän, jonka tehtävänä oli selvittää elämän loppuvaiheen hyvää hoitoa, itsemääräämisoikeutta sekä saattohoitoa ja eutanasiaa koskevia sääntelytarpeita. Asiantuntijatyöryhmä aloitti työnsä toukokuussa 2018 ja elokuussa 2021 raportoitiin, ettei työryhmä esitä yksimielistä näkemystä sen enempää eutanasian kuin lääkäriavusteisen itsemurhankaan laillistamisesta (STM 2021). Jo tuolloin osasin ounaksua, että ei mene kauaa ennen kuin seuraava aiheeseen liittyvä kansalaisaloite käynnistetään. Myös tämä osoittaa sen, että osalle yhteiskunnan jäsenistä aihe on merkityksellinen ja he toivovat saavansa vastauksen kysymykseensä. Näin ollen toivonkin eduskunnan käsittelynsä lopuksi pystyvän perustellusti ottamaan selkeän kannan joko puolesta tai vastaan.

Kuten Elämän loppuvaiheen työryhmäkin nosti esiin, eutanasian laajempien yhteiskunnallisten seurausten huolellinen kartoittaminen on ensiarvoisen tärkeää, koska se varmasti herättää suurta huolta ja suoranaista pelkoakin yhteiskunnassa, mm. vanhusväestön keskuudessa (kts. esim. HS 21.2.2024). Sosiaali- ja terveydenhuollon haasteet sekä rahoitukseen ja resursseihin liittyvät suoranaiset ongelmat eivät myöskään mielestäni luo otollista pohjaa nyt tulevalle eutanasiakeskustelulle, koska aivan liian helposti syntyy mielikuva eutanasiasta säästökeinona, mikä itsessään on minusta jo karmaiseva.

Eutanasian tärkein ehto on, ja sen tulee AINA olla, kuolemaa toivovan henkilön oma, vapaaehtoisuuteen perustuva toive. Näin ollen kaikki se, mikä luo epäilyksen varjon tuon toiveen oma- tai vapaaehtoisuuden ylle, vie keskustelua ja toimintaa kauemmaksi siitä, mitä eutanasialla itsessään tarkoitetaan ja kohti kaltevaa pintaa, joka ymmärrettävästi on eräs eutanasian vastustamisen keskeisimpiä perusteita.

Olosuhteiden otollisuudesta tai sen puutteesta huolimatta eutanasiasta käytävä keskustelu on tärkeää ja se tulisikin tehdä kattavasti, moniäänisesti ja perusteellisesti. Sen ohella, että aihe on tärkeä osalle yhteiskuntaa, näen siinä myös suuremman merkityksen. Tämä keskustelu avaa laajemmin yhteiskuntamme tämänhetkistä arvomaailmaa, etenkin sairauden ja haavoittuvien ryhmien osalta. Ja tämä on teema, josta meidän mielestäni nyt vallitsevassa tilanteessa vasta tuleekin keskustella.

Anja

Ympyrä sulkeutuu avautuakseen uudelleen

terkamoJätä kommentti

Eilinen oli itselleni tärkeä päivä, johon kulminoitui useamman kuukauden mittainen valmistelutyö, aloittaessamme tutkimusaineiston keruun kansalaisten keskuudessa heidän näkemyksistään eutanasiasta ja lääkäriavusteisesta itsemurhasta. Lisätietoa tutkimuksesta, joka toteutetaan yhteistyössä TUNI Palliative Care Research Groupin ja Suomen Sairaanhoitajien kanssa, saatte sille perustetulta sivustolta.

Edellisen kerran keräsin eutanasiaan liittyvää aineistoa 10-vuotta sitten oman väitöstutkimukseni aikana. Täytyy tunnustaa, että eilinen aineiston keruun aloitus oli positiivisella tavalla melkein yhtä jännittävää kuin tuolloinkin. Tuolloin olin rakentanut some-näkyvyyttä systemaattisesti jo vuoden päivät ennen aineiston keruuta, mikä johti kieltämättä erittäin hyvään tulokseen. Tällä kerralla näkyvyys on varmasti heikompaa eikä yhtä systemaattista, mikä johtuu pitkälti omien työkuvioiden moninaistumisesta ja siihen liittyvästä ajallisten resurssien rajallisuudesta. Uskon silti, että monikanavaisen tiedottamisen avulla saamme tälläkin kerralla kattavan aineiston, joka tuo uutta näkökulmaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja avaa myös näkemyksien taustalla olevia tekijöitä aiempaa syvällisemmin.

Miksi sitten eutanasiaan kohdistuvien näkemysten tutkiminen on tärkeää? Omasta mielestäni tähän on useitakin syitä. Lähtien siitä, että eutanasia itsessään on sidoksissa ihmisen syvimpiin arvoihin ja peruskysymyksiin elämän arvosta, itsemääräämisoikeudesta sekä kuolemasta ja sen ”hyvyydestä”. Mielestäni on hyvin tärkeää, että näistä arvoista keskustellessa erilaiset näkemykset ovat mahdollisimman laajasti tiedossa. Eutanasia on myös kysymys, johon ei ole olemassa oikeita tai vääriä vastauksia, koska se on jokaiselle niin henkilökohtainen, jolloin kaikki vastaukset ovat samanarvoisia ja aivan yhtä tärkeitä.

Käynnissä oleva, eutanasian laillistamista tavoitteleva kansalaisaloite on tällä hetkellä kerännyt lähes 40 000 kannatusilmoitusta. Kannatusilmoitusten kasvukäyrä antaa olettaa, että se tulee saavuttamaan vaaditut 50 000 kannatusilmoitusta ennen keräysajan päättymistä. Tämä taas tarkoittaa käytännössä sitä, että eduskunnan on otettava kantaa tähän asiaan, mikä edellyttää laajaa ja moniäänistä keskustelua. Erilaisten näkemysten merkitystä tässä keskustelussa ei voi mielestäni riittävästi korostaa, koska eutanasia ei kosketa ainoastaan tiettyjä ammattiryhmiä vaan on mitä suuremmassa määrin meidän kaikkien asia. Selvää on myös se, että mitä useampi ilmaisee näkemyksensä, sitä vahvempi on tutkimuksen tulosten painoarvo myös tässä yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Eutanasiakeskustelu ei ole helppo, eikä se mielestäni arvoperustaisuutensa takia sitä voi ollakaan. Kuitenkin se, että näkemyksiä tutkitaan säännöllisin välein, kertoo myös osaltaan yhteiskunnan arvomaailmasta ja sen mahdollisista muutoksista, mikä myös kuvaa sitä, kuinka tärkeitä jokaisen näkemykset ovat. Olen itse kritisoinut eutanasiakeskustelua ajoittain tietynlaisesta kapeakatseisuudesta sekä siitä ettei se huomioi riittävästi vastakkaisia kantoja. Myös tästä syystä toivon, että moni osallistuu tähän tutkimukseen, jotta näiden kantojen monitahoisuus nousee vahvasti esiin.

Omalta osaltani koen, että tämän aineiston keruun alkamisen oma ympyräni tavallaan sulkeutuu, 10 vuoden jälkeen olen jälleen samassa tilanteessa kuin aloittaessani tutkijan uraa. Kokeneempana mutta edelleen aivan yhtä nöyränä ja aiheesta innostuneena kuin tuolloinkin. Tilanteessa, jossa oma roolini on tiedottaa mahdollisimman monia käynnissä olevasta aineiston keruusta ja odottaa millaiseksi aineisto muodostuu. Kokemus on kuitenkin opettanut, että tutkijan ympyrä on aina dynaaminen. Viimeistään aineiston analyysin aikana se alkaa muuttaa muotoaan ja avautua kun tulokset laajentavat myös omaa näkökulmaa ja tietotasoa johtaen uusiin oivalluksiin ja avauksiin. En usko, että koskaan tulen saavuttamaan tilaa, jossa voisin kutsua olevani ”valmis” tai löytäneeni sen absoluuttisen totuuden. Mutta tämä jatkuva tiedon ja totuuden etsiminen sekä prosessin keskeneräisyys ovatkin itselleni juuri se syy, mikä motivoi jatkamaan tutkimuksen parissa, vuosi toisensa jälkeen.

Anja

Eutanasiakeskustelun uusi nousu

terkamoJätä kommentti

Viimeiset viikot ovat todentaneet sen, mitä itse jo kesästä lähtien olen ounastellut: yhteiskunnallinen keskustelu eutanasiasta ja lääkäriavusteisesta itsemurhasta on jälleen aktivoitunut. Tämä aktivoituminen on luonnollisesti yhteydessä uuteen kansalaisaloitteeseen joka avautui 2.11.2023. Tuon jälkeen eutanasia on noussut säännöllisesti muutaman päivän välein esiin median eri kanavilla. Kuten elokuussa antamassani haastattelussa nostin esiin, tämä keskustelu nousee pintaan noin 10 vuoden välein, joten ajankohta ei sinänsä ole yllättävä.

Tälle keskustelulle on tarvetta, sen osoittaa sekä edellisen kansalaisaloitteen keräämät yli 63 000 kannatusilmoitusta sekä tosiasia, että kahdessa viikossa yli 25 000 henkilöä on käynyt ilmaisemassa kannatuksensa avoinna olevalle kansalaisaloitteelle. Edellisen lisäksi keskustelun aktivoituminen osittaa myös sen, että osalle yhteiskuntaamme tämä asia on merkityksellinen vuosiluvusta tai edellisestä keskustelusta kuluneesta ajasta huolimatta.

Keskustelusta ei ole odotettavissa yhtään sen helpompaa tai yksinkertaisempaa kuin koskaan aiemminkaan. Ja tämä on mitä parhain asia, koska samalla keskustellaan ihmiskunnan perusarvoista, kuten oikeudesta elämään, ihmisarvosta, autonomiasta ja oikeudenmukaisuudesta. Näiden teemojen käsittely ei mielestäni saakaan olla helppoa. Samoin ajatus eutanasiasta herättää toisinaan hyvinkin vahvoja tunteita, mikä todennäköisesti tulee värittämään keskustelua eri foorumeilla. Toivon kuitenkin osaltani, että keskustelijat olisivat valmiita kuulemaan ja tunnustamaan erilaiset näkemykset sekä oikeuttamaan ne, koska tähän kysymykseen ei ole, eikä koskaan tule olemaan ”yhtä oikeaa” vastausta. Oli lopputulos mikä tahansa, se tulee koostumaan eri kokoisista ja laatuisista kompromisseista. Toisaalta, mikäli aitoa halua keskustelun edistämiselle ei ole tai osallistujat eivät ole valmiita kuuntelemaan omasta näkemyksestä eriäviä mielipiteitä, yhteisen ymmärryksen löytymiselle ole todellista mahdollisuutta. En tiedä, mutta otaksun että tämä on ollut eräs vaikuttava tekijä siihen, ettei STM:n asettama työryhmä lopulta päässyt yhteisymmärrykseen eutanasian osalta.

Toinen asia, mikä käytävää keskustelua haastaa, on se käsitteiden monitahoisuus, jota eri osallistujat käyttävät. Viimeisin esimerkki on lääkäriavusteisen itsemurhan nimittäminen ”lääkäriavusteiseksi kuolemaksi”. Tämä on omasta mielestäni keinotekoinen rakennelma, jossa käytännössä toteutettu itsemurha halutaan ilmaista positiivisemmassa mielessä, jotta positiivinen suhtautuminen siihen olisi helpompaa. Valitettavasti tämä kuitenkin todennäköisesti myös sekoittaa etenkin kansalaisten käsityksiä vielä entisestään, vaikka jo vuosia on kirjoitettu siitä, kuinka päinvastoin tulisi pyrkiä käsitteiden selkeyttämiseen ja yhtenäistämiseen.

Aiheen ollessa edellisen kerran ajankohtainen keskustelu käytiin lääkäreiden ohella pitkälti poliitikkojen, eri uskontokuntien edustajien sekä kansalaisryhmien välillä. Sairaanhoitajien ääni jäi kuulumattomiin, vaikka he viettävät paljon aikaa potilaiden kanssa ja usein ovat se ensimmäinen henkilö, jolle kuolemaa toivova pyyntönsä esittää. Heillä on kansainvälisten tutkimusten mukaan keskeinen asema eutanasiaprosessissa aina pyynnön esittämisestä potilaan kuoleman jälkeiseen aikaan, jolloin he tukevat kuolleen läheisiä. Edelleenkään sairaanhoitajilla ei ole oikeutta kieltäytyä esim. osallistumisesta aborttiin omaan vakaumukseen tms. perustuen. Laajemmassa kontekstissa näen tämän kysymyksen ajankohtaisuuden ja merkityksen kasvavan, riippuen nyt alkaneen keskustelun lopputuloksesta. Näin ollen itse ajattelen, että sairaanhoitajien edustajien tulisi aktiivisesti ottaa osaa eutanasiaa koskevaan keskusteluun, koska sen lopputulos mitä suurimmassa määrin koskee myös meidän ammattiryhmäämme. Tässäkin mielestäni sanonta ”If you are not at the table, then you are on the table” on erittäin osuva.

Anja