Eilinen oli itselleni tärkeä päivä, johon kulminoitui useamman kuukauden mittainen valmistelutyö, aloittaessamme tutkimusaineiston keruun kansalaisten keskuudessa heidän näkemyksistään eutanasiasta ja lääkäriavusteisesta itsemurhasta. Lisätietoa tutkimuksesta, joka toteutetaan yhteistyössä TUNI Palliative Care Research Groupin ja Suomen Sairaanhoitajien kanssa, saatte sille perustetulta sivustolta.

Edellisen kerran keräsin eutanasiaan liittyvää aineistoa 10-vuotta sitten oman väitöstutkimukseni aikana. Täytyy tunnustaa, että eilinen aineiston keruun aloitus oli positiivisella tavalla melkein yhtä jännittävää kuin tuolloinkin. Tuolloin olin rakentanut some-näkyvyyttä systemaattisesti jo vuoden päivät ennen aineiston keruuta, mikä johti kieltämättä erittäin hyvään tulokseen. Tällä kerralla näkyvyys on varmasti heikompaa eikä yhtä systemaattista, mikä johtuu pitkälti omien työkuvioiden moninaistumisesta ja siihen liittyvästä ajallisten resurssien rajallisuudesta. Uskon silti, että monikanavaisen tiedottamisen avulla saamme tälläkin kerralla kattavan aineiston, joka tuo uutta näkökulmaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja avaa myös näkemyksien taustalla olevia tekijöitä aiempaa syvällisemmin.

Miksi sitten eutanasiaan kohdistuvien näkemysten tutkiminen on tärkeää? Omasta mielestäni tähän on useitakin syitä. Lähtien siitä, että eutanasia itsessään on sidoksissa ihmisen syvimpiin arvoihin ja peruskysymyksiin elämän arvosta, itsemääräämisoikeudesta sekä kuolemasta ja sen ”hyvyydestä”. Mielestäni on hyvin tärkeää, että näistä arvoista keskustellessa erilaiset näkemykset ovat mahdollisimman laajasti tiedossa. Eutanasia on myös kysymys, johon ei ole olemassa oikeita tai vääriä vastauksia, koska se on jokaiselle niin henkilökohtainen, jolloin kaikki vastaukset ovat samanarvoisia ja aivan yhtä tärkeitä.

Käynnissä oleva, eutanasian laillistamista tavoitteleva kansalaisaloite on tällä hetkellä kerännyt lähes 40 000 kannatusilmoitusta. Kannatusilmoitusten kasvukäyrä antaa olettaa, että se tulee saavuttamaan vaaditut 50 000 kannatusilmoitusta ennen keräysajan päättymistä. Tämä taas tarkoittaa käytännössä sitä, että eduskunnan on otettava kantaa tähän asiaan, mikä edellyttää laajaa ja moniäänistä keskustelua. Erilaisten näkemysten merkitystä tässä keskustelussa ei voi mielestäni riittävästi korostaa, koska eutanasia ei kosketa ainoastaan tiettyjä ammattiryhmiä vaan on mitä suuremmassa määrin meidän kaikkien asia. Selvää on myös se, että mitä useampi ilmaisee näkemyksensä, sitä vahvempi on tutkimuksen tulosten painoarvo myös tässä yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Eutanasiakeskustelu ei ole helppo, eikä se mielestäni arvoperustaisuutensa takia sitä voi ollakaan. Kuitenkin se, että näkemyksiä tutkitaan säännöllisin välein, kertoo myös osaltaan yhteiskunnan arvomaailmasta ja sen mahdollisista muutoksista, mikä myös kuvaa sitä, kuinka tärkeitä jokaisen näkemykset ovat. Olen itse kritisoinut eutanasiakeskustelua ajoittain tietynlaisesta kapeakatseisuudesta sekä siitä ettei se huomioi riittävästi vastakkaisia kantoja. Myös tästä syystä toivon, että moni osallistuu tähän tutkimukseen, jotta näiden kantojen monitahoisuus nousee vahvasti esiin.

Omalta osaltani koen, että tämän aineiston keruun alkamisen oma ympyräni tavallaan sulkeutuu, 10 vuoden jälkeen olen jälleen samassa tilanteessa kuin aloittaessani tutkijan uraa. Kokeneempana mutta edelleen aivan yhtä nöyränä ja aiheesta innostuneena kuin tuolloinkin. Tilanteessa, jossa oma roolini on tiedottaa mahdollisimman monia käynnissä olevasta aineiston keruusta ja odottaa millaiseksi aineisto muodostuu. Kokemus on kuitenkin opettanut, että tutkijan ympyrä on aina dynaaminen. Viimeistään aineiston analyysin aikana se alkaa muuttaa muotoaan ja avautua kun tulokset laajentavat myös omaa näkökulmaa ja tietotasoa johtaen uusiin oivalluksiin ja avauksiin. En usko, että koskaan tulen saavuttamaan tilaa, jossa voisin kutsua olevani ”valmis” tai löytäneeni sen absoluuttisen totuuden. Mutta tämä jatkuva tiedon ja totuuden etsiminen sekä prosessin keskeneräisyys ovatkin itselleni juuri se syy, mikä motivoi jatkamaan tutkimuksen parissa, vuosi toisensa jälkeen.

Anja