Huhtikuussa kirjoitin Hollannin ensimmäisestä, rikostutkintaan johtaneesta eutanasiatapauksesta. Muistan edelleen, miten moninaisia ajatuksia tapaus tuolloin herätti, suuntaan jos toiseenkin ja kirjoitinkin loppuun, että ainakin itselläni kysymys siitä, halusiko tapauksen potilas oikeasti kuolla. Eilen illalla Helsingin Sanomat kirjoitti, että Hollannissa on päätetty nostaa syyte kyseisessä tapauksessa toiminutta lääkäriä kohtaan.

Syyttäjien mukaan lääkäri ei asianmukaisesti varmistanut, että nainen halusi kuolla kirjoittaa Helsingin Sanomat. Aiheeseen liittyvä aiempi kirjoitukseni perustuu Journal of Medical Ethicsissä julkaistuun artikkeliin, jonka mukaan nainen oli kertonut säännöllisesti hoitokodin henkilöstölle haluavansa kuolla, mutta kun häneltä kysyttiin kuolintoiveesta, oli hän vastannut, ettei juuri nyt, ettei tilanne ole vielä niin paha. Aiemmin laaditun aktiivisen eutanasia direktiivin (AED) mukaan nainen oli toivonut eutanasiaa ”silloin kun hän itse katsoo ajankohdan siihen oikeaksi”.

Yksi dementian perusteella myönnettyjen eutanasioiden perusongelma on juuri oikean ajankohdan määrittäminen. Viime vuonna julkaisimme artikkelin Dementia-lehdessä, jossa käsittelimme eutanasiaan liittyviä asenteita muun muassa dementian yhteydessä. Tässä artikkelissa nostimme esiin sen, että mikäli eutanasia toteutetaan sairauden alkuvaiheessa, jossa potilas vielä kykenee tekemään sitä koskevan päätöksen, se voi olla liian aikaista. Tällaisessa tilanteessa potilailla on usein vielä määräämättömän pitkä aika edessään, jolloin hänen arvokkuutensa ja elämänlaatunsa kyetään säilyttämään. Mikäli taas eutanasia toteutetaan myöhäisessä vaiheessa, perustuen aikaisemmin tehtyyn AED:hen, ei potilas välttämättä kykene tuomaan esiin omia näkemyksiään tai sen hetkisiä toiveitaan eutanasian suhteen, jotka ovat saattaneet muuttua sairauden myötä. Tosiasia kuitenkin on se, että ihan jokainen vakava sairaus muuttaa sairastuneen arvomaailmaa sekä asioiden tärkeysjärjestystä. Kenen kohdalla enemmän, kenen vähemmän.

Syyte on siis nostettu, nyt mielenkiintoni kohdistuu sekä oikeusprosessiin sekä luonnollisesti sen lopputulokseen. Keskitytäänkö siinä ainoastaan kysymykseen tämän potilaan kuolintoiveesta ja minkä roolin saavat seikat kuten sovitusta protokollasta poikkeaminen, rauhoittavan lääkkeen antaminen potilaalle hänen tietämättään sekä omaisten pyytäminen pitelemään naista paikoillaan, jotta eutanasiatoimenpide saatiin tehtyä. Mikään edellä mainituista kun ei ole ihan ”pikkujuttu” tämän kaltaisissa tilanteissa, jotka johtavat ihmisen kuolemaan. Tapahtui se sitten hänen tahtonsa mukaisesti mutta etenkin jos se tapahtui hänen tahtonsa vastaisesti.

Anja