Marraskuu tapahtumia täynnä…

lamppuPari viikkoa sitten palasin kotiin kirjoituslomalta, joka oli paitsi tuottelias niin hyvin antoisa. Jokainen meistä tietenkin tuottaa tekstiä omalla tavallaan ja itselleen ominaisissa ympäristöissä, mutta itselleni nämä ajanjaksot, joina irtaudun kaikesta muusta ja keskityn ainoastaan kirjoittamiseen ovat kyllä vuoden kohokohtia. Kun voi herätä aamuauringon kanssa, käydä juoksulenkin jälkeen aamupalalla ja asettua sen jälkeen rantatoimistolle kannettavan kanssa ja antaa näppäimistön laulaa. Päivä kuluu oikeasti hujahtamalla, ainakin itselläni. Alkuillasta pidän pienen tauon, kävellen ja ruokaillen. Illalla voi joko lukea tai jatkaa kirjoittamista meren kohinaa kuunnellen. En valita, en lainkaan.

Matkaan lähtiessäni kalenteri näytti paluun jälkeen rauhalliselta. Mutta reissun aikana päivät täyttyivät kuin varkain. Sinne ilmaantui työhaastattelua, soveltuvuustestiä sekä erinäisiä opetustehtäviä, joista osan toteutuminen ei matkalle lähtiessä ollut vielä varmaa. Sain myös matkani aikana kollegalta ilahduttavan puhelun, jonka seurauksena pääsin osallistumaan erääseen OKM:n rahoitushakuun.

Niin positiivisia kuin nämä uutiset ovatkin, käytännössä ne tarkoittavat kuitenkin sitä, että viimeiset kaksi viikkoa olen ”painanut hommia” käytännössä taukoamatta ja reissannut pitkin sun poikin Suomea. Tänään kirjoitin Twitteriin, että vielä tämän viikon loppuun pitää jaksaa ja sitten rauhoittuu. Mutta en tiedä onko tämäkään ihan näin, joskin ainakin se hankerahoitukseen liittyvä työ saadaan päätökseen. En valita muuten tästäkään, koska olen oppinut jälleen paljon uutta, niin substanssista kuin käytänteistäkin.

Marraskuuhun sisältyy jälleen myös yleisöluentoja, joista pidän erityisesti niiden tarjoamien kohtaamisien sekä keskustelumahdollisuuksien johdosta. Luentojen sarjan aloittaa 13.11.2018 järjestettävä ”Kuolema ja työ”-seminaari. Tässä Suomen hautaustoimistojen liiton tapahtumassa luentoni aihe on ”Hautajaiset osana surun ja luopumisen prosessia”.

Seuraavalla viikolla (19.11) luennoin SKTS:n kuukausiesitelmässä teemalla ”Äkillisesti kuolleen ihmisen läheisten tukeminen”.  Sisältöä luentoon tuo täälläkin jo aiemmin avattu, tänä syksynä julkaistu kansallinen hoitosuositus, jonka laatimiseen olen itse osallistunut. Nyt tavoitteena on tehdä sitä tunnetuksi sekä viedä käytäntöön. Nämä kuukausiesitelmät pidetään Tieteiden talolla Helsingissä (Sali 309) ja niihin on kaikilla kiinnostuneilla vapaa pääsy. Tässä kohtaa on varmasti hyvä mainita, että joulukuun esitelmän pitää 17.12. Mari Pulkkinen, joka pohtii merkityksellistä murhetta sekä kysymystä mitä on hyvä suru.

Heti seuraavana päivänä, eli 20.11. järjestetään Helsingissä Mielenterveysmessut. Yleisöohjelmaan lukeutuu keskustelu eutanasiasta, johon osallistun asiantuntijan roolissa. Paitsi että on mukavaa päästä keskustelemaan siitä omasta ydinosaamisestaan, mielenterveyden näkökulma eutanasiakysymyksen osalta on erittäin mielenkiintoinen ja usein myös vaiettu. Joten odotan tätä tilaisuutta kieltämättä mielenkiinnolla, toivottavasti keskustelusta tulee vilkas ja monitahoinen.

Alun teemaan palatakseni, ei se puuhastelu siis lopu tämän viikon jälkeenkään. Mukavaa on kuitenkin se, että tämänkin kiireisen ajanjakson keskellä on aina jotain mitä odottaa.

Anja

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s