Taas on tultu vuoden viimeiseen päivään ja on aika summata kuluneiden kuukausien antia, miettiä kysymystä millainen oli vuosi 2018? Mitä siitä jää kerrottavaksi ja myöhemmin muisteltavaksi? Ainakin se, ettei se vastannut lainkaan niitä odotuksiani, joilla sen aloitin. Vuoden alkaessa oli työsuhteeni juuri päättynyt, enkä rehellisesti sanottuna oikein osannut suhtautua siihen. Olin toki lukenut paljonkin akateemisten ihmisten työttömyydestä sekä rahoituksen saamisen haasteista, mutta jotenkin omassa kuplassani ajattelin, ettei tämä oikeasti koske minua. Ilta on aamua viisaampi, myös tässäkin asiassa. Koko vuoden olen ollut kauniisti sanottuna vapaan tutkijan tittelillä liikenteessä, mutta rehellisyyden nimissä on todettava, ettei se ole ollut ihan niin musertavaa kuin pelkäsin.Lue lisää
Kategoria: Elämää
Lukutaito vaikuttaa jokapäiväiseen elämään
Suomalaisten lukutaidon heikkeneminen on herättänyt paljon keskustelua viime aikoina, mistä osoituksena ovat lukuisat artikkelit sekä siihen liittyvät uutiset. Keskustelu on erittäin tervetullutta, koska uutisoinnin mukaan moni peruskoulunsa päättävä nuori kärsii lukutaidon puutteesta siinä määrin, että se vaikuttaa heidän arjesta selviytymiseensä. Myös aikuisten keskuudessa ollaan oltu huolestuneita verkkolukutaidon heikkenemisestä, yleisestä kielen köyhtymisestä puhumattakaan.Lue lisää
Marraskuu tapahtumia täynnä…
Pari viikkoa sitten palasin kotiin kirjoituslomalta, joka oli paitsi tuottelias niin hyvin antoisa. Jokainen meistä tietenkin tuottaa tekstiä omalla tavallaan ja itselleen ominaisissa ympäristöissä, mutta itselleni nämä ajanjaksot, joina irtaudun kaikesta muusta ja keskityn ainoastaan kirjoittamiseen ovat kyllä vuoden kohokohtia. Kun voi herätä aamuauringon kanssa, käydä juoksulenkin jälkeen aamupalalla ja asettua sen jälkeen rantatoimistolle kannettavan kanssa ja antaa näppäimistön laulaa. Päivä kuluu oikeasti hujahtamalla, ainakin itselläni. Alkuillasta pidän pienen tauon, kävellen ja ruokaillen. Illalla voi joko lukea tai jatkaa kirjoittamista meren kohinaa kuunnellen. En valita, en lainkaan.Lue lisää
Uskalsitko rakastaa?
Kuten tiedätte, vietän mielelläni aikaa tien päällä, pääasiassa itsekseni ajellen milloin mihinkin. Kaikkein mielelläni ajelen illan / yön tunteina, jolloin ympärillä hämärtää ja ajatukset kulkevat omia polkujaan, joista ei aina tiedä, mihin ne kulloinkin päätyvät. Eräällä näistä matkoistani radiossa soi eräs tunnettu suomalainen kappale, jonka sanat ajoivat minut pohtimaan sitä suurta tunnetta, jota rakkaudeksikin kutsutaan.
Manchesterista Terhokodin juhlakonserttiin
Viime viikolla koin jälleen häivähdyksen kansainvälisyyttä vieraillessani Salfordin yliopistossa, Manchesterissa. Yhteistyökumppanini oli lähettänyt minulle laatimansa ohjelman jo edeltävästi, joten tiesin ettei aikaa varsinaisesti jäisi nähtävyyksien ihasteluun. Siksipä matkustin paikan päälle jo sunnuntaina, ajatuksenani viettää mukava päivä kaupungin katuja kierrellen. Tämä ajatus ei tosin toteutunut parhaalla mahdollisella tavalla. Aamulennosta väsyneenä tarkoitukseni oli ottaa nokoset ja lähteä sitten liikkeelle, mutta koska hotellini palohälytinjärjestelmä oli epäkunnossa ja hälytti 5-10 minuutin välein, ei nukkumisesta tullut yhtään mitään. Niinpä suuri tutustumiskierrokseni rajoittui Picadillyn alueelle, jossa enemmän tai vähemmän reissusta rähjääntyneenä kiertelin keliaakikolle soveltuvaa ruokapaikkaa etsien.Lue lisää
Mikä tekee asiantuntijan?
Viimeisten kuukausien aikana olen tavallista enemmän pohtinut asiantuntijuutta, etenkin tilanteissa, joissa olen täyttänyt hakemuksia, joissa toivotaan minun kuvaavan asiantuntijuuteni eri osa-alueita. Tunnustan että tehtävä ei ole niitä yksinkertaisimpia ja mitä todennäköisimmin pärjäisin paremmin markkinoilla, mikäli kehtaisin ”maalata paksummalla pensselillä”.Lue lisää
”Väärä hälytys”
Kesä kulkee kohti loppuaan, vaikkei sitä ulos katsoessa uskoisikaan. Lapset palaavat ensi viikolla koulun penkille ja tähänkin torppaan palaa ns. ”puuhastelurauha” ainakin päivisin. Tauolle jäädessäni kirjoitin edessä olevan vuoden parhaat viikot, joskaan en siinä vaiheessa tiennyt niihin sisältyvän myös yllätyksen, johon en sinänsä ollut varautunut.Lue lisää
Edessä vuoden parhaat viikot
Viimeisen reilun viikon olen yrittänyt yhdistää puuhastelun sekä kesälomalla olevat lapset. Tulos ei ole ollut järin kehuttava, jos rehellinen olen. Oma ajatus pätkii ja katkeilee, turhautumista on ollut ilmassa vuoroin poikain vuoroin omalta puoleltani, niin kuin usein tilanteissa, joissa osapuolten ”tavoitteet ja näkemykset” eroavat toisistaan.Lue lisää
Arkistosta: ”Ensimmäinen kerta”
Alla oleva teksti on julkaistu 1.3.2015 ”Hyvä paha kuolema” – blogissani. Koska tapahtuma on ollut merkityksellinen itselleni ihmisenä sekä myöhemmälle uravalinnalleni, halusin nostaa sen kerran vielä esiin.
Vaikka minusta ei koskaan pitänyt tulla sairaanhoitajaa, huomasin 1990-luvun alkuvuosina työskenteleväni sairaanhoidon harjoittelijana Hatanpäällä, terveyskeskussairaalassa Tampereen keskellä. Sisätautiosastolla tutustuin naiseen, joka oli sen aikaisen maailmankuvani mukaisesti ”vanha kuin taivas”, mikä 17-vuotiaalle kuvasi henkilöä joka oli sen 70 vuotta jo täyttänyt.Lue lisää
Kuolemantutkijan kevätpörriäinen
Kauan kauan sitten, ollessani koulussa, kevätpörriäisen ilmestyminen oli varma kevään merkki. Lehti täynnä monenmoista asiaa, pientä sekä suurempaa. Oppilaiden runoja, kuvia, kirjoituksia sekä vitsejä, saattoi seassa olla vakaviakin asioita, joskin kuitenkin vähemmän. Tämänkertainen kirjoitus noudattaa samaa tyyliä, joskin vitsailun taidan jättää vähemmälle, kuolemantutkijan vitsejä kun ei aina ymmärretä sillä tavoin kuin ne on tarkoitettu.Lue lisää
Anja Terkamo-Moisio 