Tämän kuukauden ensimmäiset kaksi viikkoa vietin itsekseni eteläisen auringon alla. Paikalliset ihmiset pitivät minua jokseenkin hurahtaneena, katsellessaan kuinka avasin ”rantatoimiston” joka päivä viimeistään kymmeneltä ja istuin iltapäivään saakka koneen ääressä, pohtien mihin tämä tieni tästä eteenpäin vie.

”Rantatoimistossa” istuessani annoin ajatusten ja kysymysten kulkea omia polkujaan pääni sisällä. Mietin, haluanko ylipäätään jatkaa tutkimuksen tekoa, ottaen huomioon sen, kuinka epävarmaa rahoituksen saaminen on ja kuinka kova kilpailu tutkimusmaailmassa vallitsee. Haluanko jälleen tanssia ”Apuraharumbaa” ja elää määrittämättömän ajan epävarmuudessa oman työn ja tutkimuksen toteuttamisen suhteen vai olisiko parempi pistää piste lauseen perään ja alkaa etsiä toisenlaisia töitä?

Miettiessäni mikä olisi se työ, jota haluaisin mieluiten tehdä ja joka tuntuisi siltä ”omalta” tulin nopeasti siihen lopputulokseen, ettei ns. ammatin vaihto tuottaisi toivottua lopputulosta. Epävarmuuksista ja kilpailusta huolimatta tutkimuksen tekeminen on juuri sitä mitä olen halunnut ja missä koen olevani omassa elementissäni. Joten ei muuta kuin tanssikenkiä jalkaan ja rumban askelia muistelemaan.

Saatuani kaipaamani vastauksen tähän periaatteelliseen kysymykseen, hämärän peitossa ollut tie alkoi kuin luonnostaan hahmottua edessäni ja uusi suunnitelma alkoi kehittyä ajatuksissani. Kotiin palatessani palikat olivat vielä epäjärjestyksessä, mutta nyt voin jo esitellä alustavasti uuden tutkimushankkeeni:

”In proximity of Death: Ethical aspects of Care” (IDEC)

Kyseessä on kokonaisuus, joka muodostuu neljästä osatutkimuksesta. Nämä käsittelevät kuolemaa, eettisesti korkeatasoista hoitotyötä elämän loppuvaiheessa, elämän loppuvaiheen päätöksentekoa sekä koulutuksen antamia valmiuksia elämän loppuvaiheen sekä siihen sisältyvien eettisten kysymysten kohtaamiseen.

Hion ja suunnittelen edelleen yksityiskohtia, aikatauluja, julkaisusuunnitelmia sekä tietenkin sitä budjettia ja rahoitussuunnitelmaa. Tavoitteenani on toteuttaa kokonaisuus vuosina 2017-2021 kansallisessa sekä kansainvälisessä ympäristössä, määrällisin sekä laadullisen metodein. Eli toimettomana ei tarvitse olla tulevinakaan vuosina, mikäli apuraharumban askeleet sujuvat osaltani toivotulla tavalla.

Ensi tiistaina yliopistolla järjestetään tutkimusprojektien esittelypäivä, jossa minulla on mahdollisuus esitellä tätä tulevaa projektiani myös hoitotieteen tutkinto-opiskelijoille. Toivon tietenkin osan heistä kiinnostuvan sekä aiheesta että projektista sen tarjotessa monia mahdollisuuksia opinnäytetöiden tekemiseen. Tiistain johdosta tuleva viikonloppu taitaakin kulua tiiviisti suunnittelun ja pohdinnan merkeissä.

Uuden projektin etenemisen lisäksi sain tänään uuden sivustoni sisällöt alustavasti valmiiksi. Kuten aina, sekin varmasti etsii vielä muotoaan ja tulee muuttumaan tulevien viikkojen / kuukausien aikana. Sisällöltään uusi blogi tullee jatkamaan ”Hyvä paha kuoleman” viitoittamaa linjaa, mutta tätä uutta sivustoa ei ole sidottu yksittäiseen tutkimukseen, vaan sen on tarkoitus elää ja muuttua erilaisten ajanjaksojen myötä. Muutos tulee näkymään myös Facebook-sivujen sekä Twitter-tilini nimissä, sitä mukaa kun ehdin muutoksia toteuttaa. Ihminen toiminnan taustalla säilyy kuitenkin vanhana tuttuna, oli se sitten hyvä tai vähemmän hyvä asia.

Anja