Sairaanhoitajaliitto järjesti huhtikuun alkupuolella jäsenilleen eutanasiaan ja saattohoitoon liittyvän kyselyn, jonka tulokset julkistettiin juuri äsken päättyneessä tilaisuudessa, johon minut oli pyydetty asiantuntijavieraaksi tarkastelemaan tilannetta tutkimuksen näkökulmasta. Paikalla oli sekä lääketieteen että hoitotieteen edustajia, mukaan ehti myös Esko Seppänen. Tilaisuudessa keskusteltiin aiheesta puolin sekä toisin ja toivonkin että tämä oli pidempiaikaisen keskustelun alku, koska tulosten perusteella siihen olisi runsaasti aihetta.

Kyselyn perusteella n. 64% vastanneista sairaanhoitajista oli sitä mieltä, että potilaan oikeus eutanasiaan tulisi laillistaa. Hieman suurempi osuus (69%) katsoi eutanasian olevan oikeutettu parantumattomasti sairaille aikuisille, jotka kykenevät tekemään päätöksen itse. Nämä luvut tukevat oman tutkimukseni tuloksia, eivätkä sinänsä olleet itselleni yllättäviä. Sen sijaan mielenkiintoista on se, että 10% vastanneista katsoi eutanasian olevan oikeutettu myös jossain muussa tapauksessa. Tämän avoimen kysymyksen osalta vastausten analyysi ei ollut vielä valmis, joten en saanut tietää millaisia nämä muut tapaukset olisivat. Mielenkiintoisen tästä tekee se, että eutanasiakeskustelun laajenemisesta myös muihin kuin kansalaisaloitteen tarkoittamiin ihmisryhmiin on debatoitu suuntaan, jos toiseenkin viime aikoina. Tämän tuloksen voi kuitenkin ajatella ennakoivan keskustelun laajenemisen olevan todennäköistä jollain aikavälillä.

Vastanneista sairaanhoitajista noin puolet ilmoittivat avustavansa lääkäriä eutanasian toteuttamisessa, mikäli se olisi laillista. Tutkija sisälläni jäi miettimään, että mitähän vastaajat ovat tällä avustamisella tarkoittaneet, potilaan tukemista, päätöksentekoon osallistumista, itse toimenpiteessä avustamista vai mitä? Omassa tutkimuksessani tarkastelin myös tätä puolta, mutta koska tulokset ovat vielä arviointiprosessissa, ei niistä voi puhua, ainakaan vielä tänään.

Kahdeksan kymmenestä vastaajasta ei tulosten mukaan kokisi vaikeaksi hoitaa potilasta, joka on ilmaissut haluavansa eutanasian. Tämä kuulostaa toki mahtavalta, olen kuitenkin hieman skeptinen tämän suhteen, koska meillä Suomessa ei ole kokemusta tämänkaltaisesta hoitotyöstä. Sitä vastoin tutkimukset Belgiasta sekä Hollannista osoittavat, että eutanasiaan liittyvä hoitoprosessi on sekä intensiivinen että myös vaativa hoitohenkilöstölle. Mietin, onko niin, että teoriatasolla ajatellen ajatus tämänkaltaisesta hoitotyöstä ei välttämättä tunnu vaikealta, mutta käytäntö voi osoittautua toisenlaiseksi? Siis sikäli, kun Suomessa eutanasia jossain vaiheessa sallittaisiin. Enemmistö (60%) kyselyyn osallistuneista kuitenkin uskoo, että eutanasia tullaan Suomessa laillistamaan tulevaisuudessa.

Saattohoidon osalta tämän kyselyn tulokset ovat suoraan sanottuina karut. Ne vahvistavat viimeisimpiä kansainvälisiä vertailuja, joiden mukaan saattohoitoa tulisi Suomessa kehittää. Omana kommenttina lisään sen, että kehityksen olisi toteuduttava pian. Sairaanhoitajaliiton kyselyssä enemmistö vastanneista oli sitä mieltä, ettei saattohoitoa ole kehitetty Suomessa riittävästi (89%) ja että Suomessa tarvitaan saattohoitolaki (77%).

Kyselyn tulosten perusteella enemmistö ilmoitti työskentelevänsä yksikössä, jossa STM:n Saattohoitosuositukset eivät ole käytössä (58%), joissa saattohoitokäytäntöjä ei kehitetä aktiivisesti (62%) tai joissa ei ole yhdessä sovittua toimintamallia saattohoidon toteutuksesta (55%). Tässä kohden on todettava, että kyselyyn osallistui 2254 sairaanhoitajaa ja 319 sairaanhoitajaopiskelijaa, joten kyse ei liene ihan yhdestä tai kahdesta yksiköstä, josta puhumme.

Edellisen lisäksi 65% vastanneista sairaanhoitajista koki tarvitsevansa lisäkoulutusta saattohoidosta. Tulosten mukaan etenkin kuolevan potilaan psykososiaalisten, psyykkisten sekä hengellisten tarpeiden osalta tietoa tarvitaan enemmän. Tämä perustui heidän omaan arvioonsa, jonka perusteita en luonnollisesti tunne. Olisi mielenkiintoista nähdä, millaisia tuloksia saataisiin, mikäli asiaa tutkittaisiin jollain validoidulla mittarilla. Niin tai näin, tämä osoittaa sen, että koulutusta tulisi kehittää tältä osin huomattavasti. Koska tämän aihealueen koulutuksen toteutumisessa on paljon eroja eri ammattikorkeakoulujen välillä voivat tasoerotkin olla huomattavia.

Tänään toteutui viimein se, mitä olen useaan otteeseen penännyt: Sairaanhoitajaliitto lähti mukaan eutanasiaa ja elämän loppuvaiheen hoitoa koskevaan keskusteluun. Ja se on ainoastaan positiivinen asia! Hoitohenkilöstöllä on tärkeä rooli elämän loppuvaiheen hoitotyössä sekä eutanasiaprosesseissa ja siksi heidän äänensä tulee kuulua siitä käytävässä keskustelussa. Niinpä voinkin tällä hetkellä hyvillä mielin siemailla kahviani rautatieasemalla ja katsella ohikulkevia ihmisiä junaa odotellessani. Ensimmäinen askel on otettu ja oli aidosti ilo olla siinä mukana. Seuraava toiveeni onkin se, että keskustelu jatkuu aktiivisesti tästä eteenpäinkin.

Anja