Tänään nostan arkistosta tekstin, joka on julkaistu aiemmassa, Hyvä paha kuolema – blogissani 7.5.2015. Se lukeutui tuon blogin luetuimpiin, eikä aiheen ajankohtaisuus ole muuttunut edelleenkään.

Läheisen ihmisen kuolema on kriisitilanne, joka tavallisesti herättää ihmisessä korostetun tarpeen noudattaa hänen yhteisönsä hyväksymiä rituaaleja. Henkilön sosiaalinen, uskonnollinen sekä kulttuurinen tausta vaikuttaa voimakkaasti myös tapaan, miten hän kokee kuoleman. Tästä johtuen yhteisten rituaalien noudattamisella voi olla erityisen suuri merkitys vähemmistöryhmien, kuten esimerkiksi suomalaisen muslimiyhteisön, keskuudessa. Henkilön osallisuutta kuolemanrituaaleihin arvostetaan ja sen katsotaan myös vahvistavan hänen asemaansa muslimiyhteisön sisällä.

Islamin oppien mukaisesti ihminen on Allahin luoma, jonka kuoleman hetki on määrätty jo hänen luomisensa yhteydessä. Siksi kuolema ei ole koskaan muslimille rangaistus, niin väistämätön kuin se onkin. Kuolema ei edusta elämän loppua vaan toisen, ”oikean” elämän alkua joko paratiisissa tai ikuisessa kärsimyksessä. Tämän elämän tarkoituksena pidetäänkin kuoleman jälkeiseen elämään valmistautumista paratiisissa, jonne muslimit yleisesti ottaen uskovat aidon uskon tunnustajina pääsevänsä. 

Kuoleman lähestyessä

Mikäli muslimi kuolee jossain hoitolaitoksessa, olisi hänelle osoitettava rauhallinen huone, ilman uskonnollisia symboleja. Omaiset ovat yleensä kuolevan luona ja he saattavat lausua ääneen Koraanin säkeitä ulkomuistista, rukoilla tai meditoida. Kuolevan kasvojen kääntäminen rukoussuuntaan eli kohti Mekkaa on usein toivottua.

Kuoleman hetkellä

Kuolemalla tarkoitetaan Islamissa sitä hetkeä, jolloin sielu irtaantuu kehosta. Muhammedin kerrotaan sanoneen, että kenen viimeiset sanat ennen kuolemaa ovat ”la ilaha illa llah,” pääsee paratiisiin, minkä johdosta kuoleman hetkellä pyritään lausumaan uskontunnustus. Mikäli kuoleva ei siihen itse pysty, perheenjäsen voi auttaa häntä. Vaikka jokainen muslimi osaa lausua uskontunnustuksen arabiaksi, asiantuntijoiden mukaan kielellä, jolla uskontunnustus sanotaan, ei ole väliä. Kuoleman jälkeen vainajan silmät sekä suu suljetaan sekä suoritetaan kuolleen rukous, jolla pyydetään vainajalle armeliasta vastaanottoa tuonpuoleisessa.

Muslimivainajan käsittely

Kuollutta muslimia tulisi käsitellä suurella kunnioituksella ja varoen, koska uskontaan että vainaja aistii edelleen mm. kipua. Vainajaa tulisikin koskettaan niin vähän kuin mahdollista, etenkin vastakkaista sukupuolta edustavan hoitohenkilöstön tulisi pitäytyä vainajan koskettamisesta kokonaan, mikäli mahdollista. Vainaja tulee riisua vaatteista, lukuun ottamatta lantion seutua, joka peitetään. Hänen käsivartensa ojennetaan vartalon sivuille ja jalat sidotaan suorina yhteen. Koska vainaja pestään saman päivän aikana, hänet siirretään kevyesti peitettynä viileään huoneeseen.

Vainajan pesu ja pukeminen

Eräs tärkeimmistä kuoleman rituaaleista on vainajan pesu, jonka laiminlyöntiä pidetään syntinä. Pesu tulisi suorittaa mahdollisimman pian kuoleman ja kuolinsyyn toteamisen jälkeen. Mikäli ruumiinavauksen suorittaminen on välttämätöntä, suoritetaan vainajan pesu sen jälkeen. Vainajan pesua ohjaa joko imaami tai joku muu muslimi.

Pesun, jonka aikana luetaan Koraania, suorittavat vainajan kanssa samaa sukupuolta olevat muslimit. Muun uskontokuntien edustajat saavat pestä muslimivainajan ainoastaan siinä tapauksessa, ettei muslimipesijöitä ole saatavilla. Aviopuolison osallisuudesta vainajan pesuun on eri tulkintoja. Vaimot voivat osallistua miestensä pesuun mutta kaikki oppineet eivät hyväksy miesten osallisuutta vaimojensa pesuun, koska he katsovat avioliiton päättyneen vaimon kuolemaan. Pesun jälkeen vainaja kuivataan ja vartalo voidellaan, tietyissä tilanteissa vainajan kädet ja jalat voidaan värjätä hennalla.

Mikäli vainaja on osallistunut pyhiinvaellusmatkalle Mekkaan, voidaan hänen pyhiinvaellusvaatettaan käyttää käärinliinoina. Muutoin mieluiten valkoisten käärinliinojen materiaalin tulee olla puuvillaa, silkin käyttäminen on kiellettyä.

Muslimivainajan hautaus

Muslimi vainaja tulisi haudata 24 tunnin sisällä kuolemasta muslimien hautausmaalle, tai hautausmaan alueelle joka on varattu vain muslimeille. Polttohautaus ei ole hyväksyttävää, vaikka vainaja olisi sitä itse toivonut. Vainaja tulee haudata koskemattomana, minkä johdosta ruumiin luovuttaminen myöskään tieteeliseen käyttöön ei tule kysymykseen.

Muistotilaisuus pidetään yleensä ennen hautajaisia vainajan kotona, jossa vieraille tarjotaan ateria. Aterian jälkeen miehet lukevat Koraania vainajan ympärillä. Hautajaiset, joihin naisten osallistumista ei suositella, ovat lyhyet sekä koruttomat. Länsimaissa muslimit haudataan yleensä koruttomissa arkuissa, joihin ei vainajan lisäksi laiteta mitään muuta. Vainaja haudataan oikealla kyljellään kasvot kohti Mekkaa. Hauta luodaan umpeen sekä rukoillaan anteeksiantoa vainajalle. Haudan päälle ei saa laittaa kiveä tai koristeita koska Islamin mukaan maalliseen tuhlaukseen käytetyt varat pitäisi suunnata hyväntekeväisyyteen.

Sureminen

Islam sallii suremisen, mutta edellyttää sen olevan hillittyä sekä tapahtuvan yksityisesti. Murheen ilmaiseminen julkisuudessa, ääneen valittaen tai itkien on sopimatonta, koska muslimin on kärsivällisesti alistuttava Allahin tahtoon. Tämä kärsivällisyys luetaan hänelle ansioksi. Virallinen suruaika käsittää kolme päivää, jonka aikana voi vainajan omaisille ilmaista osanottonsa, mikäli sitä ei ole ennen hautajaisia tehnyt. Miestään surevalle leskelle sallittava suruaika on neljä kuukautta ja kymmenen päivää. Käytännössä ystävät ja sukulaiset tukevat surevia eivätkä jätä heitä yksin surussaan. Noin neljänkymmenen päivän kuluttua vainajaa muistetaan juhla-aterialla.

Lähteet

Al Mutair A.S., Plummer V., O’Brien A.P. & Clerehan R. 2014. Providing culturally congruent care for Saudi patients and their families. Contemporary Nurse 46; 2, 254-258.

Charles C.E. & Daroszewski E.B. 2012. Culturally Competent Nursing Care of the Muslim Patient. Issues in Mental Health Nursing 33, 61-63.

Maïche A.-G. 2013. Muslimi potilaana ja asiakkaana Suomessa. Kustannus Oy AM-mediactivities, Rovaniemi.

Schirrmacher C. 2012. They are not all martyrs. Evangelical Review of Theology 36; 3, 250-265.

Venhorst C., Quartier T., Nissen P. & Venbrux E. 2013. Islamic ritual experts in a migration context: motivation and authority in the ritual cleansing of the deceased. Mortality 18; 3, 235-250.

Anja