Tänään nostan arkistosta tekstin, joka on julkaistu aiemmassa, Hyvä paha kuolema – blogissani 7.5.2015. Se lukeutui tuon blogin luetuimpiin, eikä aiheen ajankohtaisuus ole muuttunut edelleenkään.
Läheisen ihmisen kuolema on kriisitilanne, joka tavallisesti herättää ihmisessä korostetun tarpeen noudattaa hänen yhteisönsä hyväksymiä rituaaleja. Henkilön sosiaalinen, uskonnollinen sekä kulttuurinen tausta vaikuttaa voimakkaasti myös tapaan, miten hän kokee kuoleman. Tästä johtuen yhteisten rituaalien noudattamisella voi olla erityisen suuri merkitys vähemmistöryhmien, kuten esimerkiksi suomalaisen muslimiyhteisön, keskuudessa. Henkilön osallisuutta kuolemanrituaaleihin arvostetaan ja sen katsotaan myös vahvistavan hänen asemaansa muslimiyhteisön sisällä.Lue lisää
Paljon puhutaan siitä, kuinka kuolemaan liittyvät tavat ja riitit ovat muuttuneet ajan saatossa. Viimeisimmässä Historiallisessa Aikakauskirjassa julkaistiin artikkeli, jossa kuvataan ortodoksikarjalaisia tapoja sekä vainajan muistamista. Kuten kirjoittajakin toteaa, niissä korostui yhteisöllisyys sekä pragmaattinen etiikka. Tuohon aikaan vainajaa arvostettiin koska hänen ajateltiin kuoltuaankin olevan tekemisissä elävien kanssa ja hänelle uskottiin olevan samanlaisia tarpeita sekä tuntemuksia kuin elävilläkin. Kirjoitan tässä niistä tavoista, jotka koskivat kuolemaa hautajaisten päättymiseen saakka, mutta suosittelen artikkelin lukemista myös kuolleen muistamiseen liittyvien tapojen osalta, ne ovat hyvin mielenkiintoisia.
Anja Terkamo-Moisio 