Vuoden viimeinen päivä alkoi tälläkin kertaa eräänlaisen tilannekatsauksen tekemisellä niin ajatuksissani kuin myös kirjoittaen, kuinkas muutenkaan. Palasin edellisessä blogissani julkaistuun tekstiin, jossa olin näin jälkikäteen ajateltuna aika suureellisestikin kuvannut vuoden 2015 olleen erään elämäni parhaista. Olihan se, mutta nyt viisaampana voin todeta, ettei vuosi 2016 ole suinkaan ollut huonompi, kenties jopa päinvastoin.
Tälle vuodelle olin asettanut itselleni kaksi tavoitetta, Terveystieteiden tohtorin tutkinnon valmistumisen sekä 3-4 viikon mittaisen kesäloman. Näistä ensimmäinen toteutui syyskuussa, asettamassani aikataulussa, jonka omaksi yllätyksekseni olin asettanut realistisesti. Lue lisää
Huomenna on jouluaatto, päivä jota useissa perheissä on jo pitkään odotettu kasvavalla riemulla. Meilläkin pojat ovat laskeneet, kuinka sukkien määrä joulukalenterissa vähenee, nuorempi on saattanut varmuuden vuoksi laskea sukat iltapäivällä vielä uudelleen, ettei vaan ole lisääntyneet päivän aikana. Sukkien määrällä ja lasten kierrosten välillä vallitsee negatiivinen korrelaatio, mitä vähemmän sukkia narussa, sitä kovemmat ovat poikain kierrokset. Tunnustan olevani iloinen siitä, että huomenna on ”suuri” päivä koska meno on tällä hetkellä sellaista, ettei paljon vauhdikkaampaa kestäisi enää kukaan. Vielä yksi yö ja sitten helpottaa, ainakin hetkeksi.
Aina välillä joku ympärilläni miettii ääneen, millainen on kuolemantutkijan mielestä onnistunut ilta. Eilinen Suomalaisen Kuolemantutkimuksen Seuran juhlaseminaari täytti lähes kaikki vaatimukset illasta, jota itse kuvailisin sanalla onnistunut.
Anja Terkamo-Moisio 