Vuoden 2016 viimeisenä päivänä

kukkaVuoden viimeinen päivä alkoi tälläkin kertaa eräänlaisen tilannekatsauksen tekemisellä niin ajatuksissani kuin myös kirjoittaen, kuinkas muutenkaan. Palasin edellisessä blogissani julkaistuun tekstiin, jossa olin näin jälkikäteen ajateltuna aika suureellisestikin kuvannut vuoden 2015 olleen erään elämäni parhaista. Olihan se, mutta nyt viisaampana voin todeta, ettei vuosi 2016 ole suinkaan ollut huonompi, kenties jopa päinvastoin.

Tälle vuodelle olin asettanut itselleni kaksi tavoitetta, Terveystieteiden tohtorin tutkinnon valmistumisen sekä 3-4 viikon mittaisen kesäloman. Näistä ensimmäinen toteutui syyskuussa, asettamassani aikataulussa, jonka omaksi yllätyksekseni olin asettanut realistisesti.

Kesäloma… noh, se tavoite toteutui puoliksi. Pidin kahden viikon loman perheen kanssa ilman tietokonetta, työtä tai edes ammattiin liittyvää kirjallisuutta. Parempi tuo kuin ei mitään mutta tunnustan auliisti, että tässä suhteessa minulla on vielä kehitettävää. Olen etuoikeutettu saadessani tehdä työtä, jota voi pian kutsua elämäntavaksi, mutta tärkeää on myös löytää tasapaino ja osata myös rentoutua välillä.

Kuluneen vuoden aikana saatoin lisätä julkaisuluettelooni väitöskirjan lisäksi kolme tieteellistä vertaisarvioitua artikkelia sekä viisi muuta julkaisua. Lisäksi yksi artikkeli on tällä hetkellä arvioinnissa eräässä lehdessä ja kaksi käsikirjoitusta kommenttikierroksilla toisten kirjoittajien luona. Tähän saldoon ei voi olla muuta kuin tyytyväinen.  Konferenssien osalta vuosi 2016 oli sen sijaan hieman hiljaisempi, osallistuin EACMEn konferenssiin Belgiassa sekä kansalliseen hoitotieteelliseen konferenssiin Turussa. Näiden lisäksi osallistuin Suomalaisen Kuolemantutkimuksen Seuran juhlaseminaariin Helsingissä.

Konferenssien vähäisyydestä huolimatta on liikkuvuutta ollut kuluvana vuonna mukavasti. Keväällä oli kahden kuukauden mittainen vaihto Belgiassa, kesällä EANS kesäkoulun viimeinen vuosi Saksassa ja marraskuussa viikon mittainen opetus- ja tutkijavierailu Espanjassa. Siihen kun lisätään omat reissut sekä kotimaassa toteutuneet työmatkat niin voi todeta, ettei tämä vierivä kivi ainakaan sammaloidu. Välillä on väsymys painanut matkalaista, mutta siitä huolimatta olen saanut enemmän kuin antanut. Tässä kohden ajatus palaa jälleen siihen tasapainoon ja sen löytämiseen.

Olen matkoillani tavannut monia mielenkiintoisia ihmisiä, joita haluan kiittää lämpimästi siitä, että he ovat jakaneet ajatuksiaan ja näkemyksiään kanssani. Olen saanut olla osallisena useissa keskusteluissa, jotka eivät välttämättä ole olleet niitä helpoimpia, mutta sitäkin tärkeämpiä. Olen oppinut paljon, mutta en edelleenkään läheskään tarpeeksi, tutkimusaiheestani sekä elämästä yleensä. Uskon että keskustelu elämän loppuvaiheesta ja eutanasiasta tulee olemaan vilkasta myös vuonna 2017 ja mielenkiinnolla odotankin, miten nykyinen tilanne kehittyy ja mihin suuntaan.

Tietyllä tavalla vuosi 2017 tulee näyttämään itselleni tulevaisuuteni suunnan, mikä herättää luonnollisesti tiettyä epävarmuutta, turha sitä on kieltää. Oma jatkotutkimussuunnitelma on edennyt ja IDEC- In proximity of Death: Ethical aspects of Care on valmis starttaamaan heti huomisaamusta alkaen. Yksi tulevan vuoden tärkeimmistä tavoitteistani onkin riittävän rahoituksen hakeminen (sekä saaminen) jotta mielestäni hyvä suunnitelma voidaan myös toteuttaa. Apuraharumban ensimmäiset askeleet ovat edessä seuraavien kahden viikon aikana ja odotuksen, luottamuksen, epätoivon sekä toivon värittämä vuoristorata on jälleen valmiina uudelle kierrokselle.

Alkuvuodesta osallistun kahteen konferenssiin, kolmannen osalta odotan vielä päätöstä jättämäni tiivistelmän osalta. Loppuvuoden konferenssien osalta pohdin tilannetta kevään aikana. Artikkelien osalta asetan ensi vuodelle kovan tavoitteen: 5 submittoitua käsikirjoitusta. Tämä johtuu siitä, että minulla on vielä paljon julkaisematonta aineistoa, jonka keräsin väitöstutkimukseni aikana, enkä tahdo sen vanhentuvan missään nimessä. Toivon myös tämän uuden blogin kasvattavan lukijakuntaansa, joka odotetusti notkahti vaihdon yhteydessä. Hiljaa hyvä tulee, sanotaan, joten seuraan tilannetta vuoden 2017 aikana.

Matkalaukku odottelee jo kaapissa lähtövalmiina tulevan vuoden reissuihin. Olen vaihdossa Leuvenin yliopistossa huomisesta syyskuun loppuun saakka. Käytännössä tämä tarkoittaa sukkulointia Belgian ja Suomen välillä, mikä nostaa jälleen esiin mainitsemani tasapainon ja sen merkityksen. Niin tai näin, edessä ei ainakaan ole tylsä vuosi.

Näissä tunnelmissa toivon teille kaikille iloista vuodenvaihdetta ja oikein hyvää vuotta 2017!

Anja

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s