So this is Christmas….

wp_20151210_19_10_47_proHuomenna on jouluaatto, päivä jota useissa perheissä on jo pitkään odotettu kasvavalla riemulla. Meilläkin pojat ovat laskeneet, kuinka sukkien määrä joulukalenterissa vähenee, nuorempi on saattanut varmuuden vuoksi laskea sukat iltapäivällä vielä uudelleen, ettei vaan ole lisääntyneet päivän aikana. Sukkien määrällä ja lasten kierrosten välillä vallitsee negatiivinen korrelaatio, mitä vähemmän sukkia narussa, sitä kovemmat ovat poikain kierrokset. Tunnustan olevani iloinen siitä, että huomenna on ”suuri” päivä koska meno on tällä hetkellä sellaista, ettei paljon vauhdikkaampaa kestäisi enää kukaan. Vielä yksi yö ja sitten helpottaa, ainakin hetkeksi.

Tämä joulu tulee jäämään omiin muistoihini kuitenkin sinisen sävyisenä, luopumisen aikana. Kymmenen päivää sitten sain tietää koiramme olevan niin sairas, ettei ns. ”oikeita päätöksiä” ole kuin yksi ja viimeisen viikon olen yrittänyt tottua hiljaiseen taloon sekä ajatukseen siitä, että Iiris oli viimeinen rotuaan tässä perheessä. Kyseisellä rodulla on ollut oma, erityinen paikkansa sydämessäni siitä lähtien kun 90-luvun alussa ensimmäisen kerran katsahdin ruskeisiin silmiin, joista kuvastui se ”maailman vanhin viisaus”. Näin ollen Iiriksen kuolemassa oli myös toisenlaista lopullisuutta, yksi ovi sulkeutui omalla kohdallani pysyvästi.

Kun ihminen on haavoittuvainen, johtuu se sitten surusta, sairaudesta tai elämän olosuhteista yleensä, hän huomioi ympäristöään ehkä herkemmin tai eri tavalla. Kenties siksi olen tänä vuonna miettinyt tavallistakin enemmän niitä ihmisiä, joille tulevat päivät eivät ole niitä vuoden parhaita. Kauppojen riemukkaat joululaulut, värien loisto ja lahjatavaroiden runsaus ovat tuntuneet normaaliakin ristiriitaisemmalta. Ihmispaljouden keskellä olen kysynyt itseltäni ”tätäkö se joulu on?”

Tämän tekstin aloittaminen on siirtynyt päivästä toiseen koska en tiennyt mitä siihen kirjoittaisin. Piiloutuisinko iloisten sanojen taakse vai toimisinko kuten aina ennenkin, olisin oma itseni, tällä hetkellä rikkinäinen ja lähes sanaton. Sitten mieleeni tuli vanha mainoslause ”Sano se kukkasin”, no kukkia minulla ei ole, mutta onneksi on musiikki.

Tämän linkin takaa löytyy mielestäni eräs maailman kauneimmista lauluista, vuoden jokaiseen päivään sopiva.. Sen myötä tahdon toivottaa jokaiselle parasta mahdollista joulua. Iloa ja onnea heille, joiden silmät riemusta loistavat. Lempeää rauhaa sekä itselleni että muille, joiden sävel on mollivoittoinen. Kuten aina hoen, elämä kantaa, välillä vain vähän matalammalla.

Anja

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s