Kaikki elävät ja kuolleet

Haley on journalisti, jota kuolema on kiehtonut johdannon mukaisesti jo nuoresta iästä asti. Hänen ajatuksensa on lähestyä ja oppia ymmärtämään kuolemaa sen parissa työskentelevien kautta, koska hän ajattelee, että suhde kuolemaan toteutuu sen parissa työskentelevin työtavoissa muodostaen perustan sille, mitä he tekevät.

Kirjassa äänen saavat muun muassa hautausurakoitsija Poppy, kuolinnaamion veistäjä Nick, teloittaja Jerry ja surutyön kätilö Clare. Jokainen kirjaa varten haastateltu henkilö kuvaa kuolemaa oman työnsä kautta, mikä avasi itselleni myös uusia näkökulmia ja osin jopa odottamattomiakin ajatuksia, vaikka kuolema-aiheen parissa olenkin jo kotvan työskennellyt. Jokainen kirjan kappale muodostaa oman kokonaisuutensa, mikä mahdollistaa sen lukemisen ajan kanssa, kuten itse tein. Varsinkin niiden kappaleiden osalta, joiden aihealue oli itselleni vieras, kuten ”Mo”:n kertoma katastrofien uhrien tunnistus, pohdin kaikessa rauhassa sisältöä ja sen herättämiä ajatuksia.

Haley pyrkii antamaan äänen haastattelemilleen henkilöille ja jättämään omat ajatuksensa ja tunteensa taka-alalle, mikä sinänsä on kunnioitettava tavoite. Kuitenkin, mitä edemmäksi kirjassa etenin, sitä useammin huomasin pohtivani, millaisia vaikutuksia kirjaprojektilla oli kirjoittajalleen. Huomio kiinnittyi siihen, että tiettyjen kappaleiden kohdalla haastateltavan kertomus hiipui enemmän taka-alalle ja keskiöön nousi heidän työnkuvansa ilmiönä. Kun päästiin kysymykseen, miten teloittaja voi tehdä työtään ilman että se vaikuttaa häneen, oli tekstissä huomattavissa, että nyt ollaan alueella, jossa kertojan ja kirjoittajan ajatusmaailmat eroavat selkeästi toisistaan. Ja sitten tuli ”Vauva”, joka läpäisi kirjoittajan kaikki suojamuurit.

Vauvan aiheuttamasta reaktiosta huolimatta Haley lähestyy kuolemaa edelleenkin ennemmin logiikan kuin tunteiden näkökulmasta, mistä itse nautin erittäin paljon kirjaa lukiessani. Vaikka kuolema, etenkin omien läheisten, herättää laajan kirjon voimakkaitakin tunteita, kirja osoittaa, että sitä on ilmiönä mahdollista lähestyä myös neutraalisti, joka ei kuitenkaan ole sama asia kuin tunteettomuus. Ja samaan aikaan rivien välistä käy ilmi, ettei kuolema jätä koskettamatta, vaikka sen parissa työtä tekisikin.

Oman mielenkiintoisen lisänsä kirjaan tuo se, että kuvaukset valottavat myös kuolemaan liittyvää kulttuuria Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Yhdysvalloissa, haastattelujen sisältöjen kautta. Vaikka kuolema on totuttu liittämään lähinnä negatiivisiin adjektiiveihin ja tunteisiin, kirjassa nousee mielestäni esiin se, kuinka paljon elämää ja myös lempeyttä siihen sidoksissa oleviin työtehtäviin kuitenkin liittyy. Ja jo tämä yksinään tekee mielestäni tästä kirjasta lukemisen arvoisen.

Anja

Kirjan tiedot:
Haley Campbell, 2023
Eurooppalaisen filosofian seura ry / niin & näin
ISBN: 978-952-7478-07-3

Kirja-arvio: Surun istukka

oznorOlin odottanut Katriina Huttusen esikoisromaanin ilmestymistä jo tovin, koska tiesin että se tulisi olemaan erilainen kertomus surusta. Niinpä lähtiessäni Alanyaan helmikuun 2. päivä matkassa oli myös Surun istukka, jonka lukemisen aloitin jo ennen kuin lentokoneen pyörät irtosivat Helsinki-Vantaan kiitoradalta. 319 sivua myöhemmin tiesin, että tämän kirja-arvion julkaisemiseen voi mennä hetki, koska sisältö herätti hyvin monenlaisia sekä monitahoisia ajatuksia, joiden prosessoimiseen halusin ottaa oman aikani.Lue lisää

Kirja-arvio: Kuolema. Kaikki mitä olet aina halunnut tietää

cofSyyskuun 25. julkistettiin Henna Mäkelinin kirjoittama kirja ”Kuolema. Kaikki mitä olet aina halunnut tietää”. Kirjan kirjoittamisen taustalla on hänen oman lapsensa sairastuminen, sekä siihen liittyvä ”kuolemattomuuden illuusion särkyminen”, kuten kirjoittaja itse asian ilmaisee. Tästä on syntynyt hänen tarpeensa tutustua kuolemaan, jota hän tämän kirjan avulla tyydyttää. Ja täytyy kyllä todeta, että Mäkelin on tehnyt huolellista työtä. 320 sivuinen kirja sisältää 29 haastatteluihin sekä muihin lähdeaineistoihin perustuvaa kuvausta sekä informatiiviset kappaleet liittyen dokumentteihin, joita jälkeenjäänyt tarvitsee vainajan asioiden hoitamiseen sekä digitaalisen jäämistön kanssa toimimiseen.Lue lisää

18 vuotta, 9 kuukautta, 6 päivää

IMG_20171005_110450_976Tämän kuun ensimmäisenä päivänä julkaistiin Marko Luukkasen kirjoittama ”Surukirja. 18 vuotta, 9 kuukautta, 6 päivää” joka kertoo isän tarinaa hänen poikansa Santerin kuoltua. Olin jo aiemmin tietoinen tämän kirjan syntyprosessista ja tunnustan suhtautuneeni siihen hieman skeptisesti. En siksi, ettenkö näkisi sen merkitystä sekä kirjoittajalle itselleen että suurelle yleisölle. Varauksellisuuteni johtui lähinnä siitä, että usein tämän tyyppinen kirjallisuus edustaa mielestäni tietynlaista ”sosiaalipornoa” jonka ääressä on helppo kahvipöydässä huokailla maailman pahuutta, kauhistella toisen ihmisen surua ja tuntea salaista tyytyväisyyttä oman elämänsä hyvyydestä. Kirjan luettuani voin todeta, että harvoin ovat ennakkoluuloni olleet yhtä perusteettomia kuin tämän teoksen kohdalla.Lue lisää