Eilisen itsenäisyyspäivän jälkitunnelmissa luin tänään Journal of Pain and Symptom Managementissa syyskuussa julkaistun artikkelin, jossa oli vertailtu palliatiivista hoitoa ja sen kehitystä 28 EU-maan välillä. Artikkelin luettuani totesin jälleen kerran, ettei Suomi kaikilta osin taida olla se maailman paras maa. Palliatiivisen hoidon osalta Suomi ei ole lähelläkään edes Euroopan kärkeä, sijoituksen ollessa 21, Liettuan sekä Tšekin välissä.

Arviossa tarkasteltiin palliatiivisen hoidon resursseja sekä vitaalisuutta, eli maan kapasiteettia kehittää hoitoa tulevaisuudessa. Resurssien osalta arvioitiin kolmea tekijää: Saattohoitoyksiköiden, palliatiivisen hoidon tukitiimien sekä kotisaattohoito yksiköiden määrää. Vitaalisuuden osalta arviointi perustui kansallisen palliatiivisen hoidon yhdistyksen olemassaoloon, palliatiivisen koulutuksen saaneiden lääkäreiden, aihetta koskevien julkaisuiden ja konferenssivierailuiden määrään. Konferensseista huomioitiin Euroopan alueen pääkonferenssit.

Tulosten mukaan Suomessa oli vuonna 2013 1,8 saattohoidon yksikköä miljoonaa asukasta kohden. Vertauksen vuoksi Luxemburgissa, joka oli tämän tilaston ykkönen, vastaava luku oli 9,4. Suomessa palliatiivisen hoidon tukitiimejä oli 0,2 jokaista miljoonaa asukasta kohden ja kotisaattohoidon yksiköitä 2,2. Luxembourgissa vastaavat luvut olivat 5,7 molempien viimeksi mainittujen arviointikohtien kohtien osalta.

Huomionarvoista on mielestäni se, että sekä saattohoito- että kotisaattohoitoyksiköiden osalta Suomessa luvut ovat nousseet vuodesta 2007, jolloin ne olivat 1,2 sekä 1,9. Eli palliatiivisen hoidon saatavuuden voi arvella parantuneen vuodesta 2007. Sen sijaan palliatiivisen hoidon tukitiimien määrä on laskenut huomattavasti, 2007 niitä oli vielä 1,9 tiimiä miljoonaa asukasta kohden. Resurssien osalta Suomen sijoitus on kokonaisuudessaan laskenut, vuonna 2007 sijoitus oli 11 ja nyt tältä osin vasta 22.

Vitaalisuuden osalta kehitystä edellyttävät ennen kaikkea julkaisu- sekä konferenssiaktiivisuus tämän arvioinnin mukaan. Vuonna 2007 Suomi sijoittui tällä osa-alueella sijalle 12 ja vuoden 2013 sijoitus oli 16. Vitaalisuuden arvioinnissa kärkisijalla oli Saksa, samoin kuin myös aiemmalla arviointikerralla vuonna 2007.

Kokonaisarvioinnissa, jossa resurssien painotus oli 75%, ensimmäiselle sijalle ylti 2013 Yhdistynyt Kuningaskunta, seuraavana Belgia, Alankomaat sekä Ruotsi. Heikoimmin menestyivät tässä arvioinnissa Kroatia, Kreikka sekä Kypros. Kuten ylhäällä totesin, 2013 Suomi on nyt siis sijalla 21, kun kuusi vuotta aiemmin kokonaissijoituksemme oli vielä 12. Mielenkiinoista on myös se, että kahdessa kärkikolmikon maassa eutanasia on laillistettu. Samoin Luxemburgin kohdalla palliatiivisen hoidon saatavuus on parantunut huomattavasti vuosien 2007 ja 2013 välillä. Siellä eutanasia laillistettiin 2009. Jäin itse miettimään sitä, onko tällä ollut jotain vaikutusta palliatiivisen hoidon kehittymiseen, kuten toisinaan on väitetty.

Niin tai näin, muta karua luettavaa tämä arvio mielestäni on, jos sitä vertaa meidän käsitykseemme hyvinvointivaltiosta. Tilanteen kohentamiseksi tehdään toki paljon työtä parhaillaankin, mutta onko se riittävää? Toisaalta on huojentavaa ajatella, että omalle jatkotutkimukselle on tarvetta ja sen tuloksilla on oikeasti merkitystä. Toisaalta taas ainakin itse mietin, että tarpeettoman moni ihminen ei edelleenkään saa sitä ansaitsemaansa parasta mahdollista hoitoa elämänsä loppuvaiheessa. Eikä tämä ajatus suoraan sanottuna miellytä lainkaan. Mielenkiinnolla jään odottamaan millainen vaikutus Sotella on palliatiivisen hoidon saatavuuteen ja kehitykseen, olemmeko parantaneet sijoitusta seuraavassa arvioinnissa vai onko kehitys edelleen laskusuuntainen?

Anja

Lähde: Woitha K, Garralda E, Martin-Moreno JM, Clark D & Centeno C. 2016. Ranking of Palliative Care Development in the Countries of the European Union. Journal of Pain and Symptom Management; 52(3), 370-377.