Jokainen, joka on vähänkään seurannut tätä minun taivaltani tietää minun olevan vannoutunut sosiaalisen median käyttäjä, niin tutkimusmielessä kuin muutenkin. Ilokseni olen huomannut, että Some osana tutkimusta herättää enemmän mielenkiintoa kuin esimerkiksi vielä pari vuotta sitten. Olen myös viime aikoina saanut useampia kysymyksiä liittyen omiin kokemuksiini somen hyödyntämisestä. Sen tutkimuseettisistä näkökulmista kirjoitimme puheenvuoron, joka julkaistiin viime vuonna Sosiaalilääketieteellisessä Aikakauslehdessä, joten en käsittele sitä puolta tässä kirjoituksessa vaan nostan esiin pari käytännön kohtaa, jotka usein jäävät vähemmälle huomiolle.

Useamman kerran olen törmännyt siihen, että ajatus somen hyödyntämisestä esimerkiksi aineiston keruussa tarkoittaa yksinomaan tiedotteen julkaisua jollain sen kanavista. Käytännössä tämä ei oman kokemukseni mukaan toimi yleensä lainkaan, parhaimmillaankin vain heikosti. Sosiaalisen median hyödyntämisen tulisi olla ihan yhtä suunniteltua ja harkittua kuin kaikki muukin tutkimustoiminta. Silloin siitä saa parhaan mahdollisen edun. Esimerkiksi itse aloitin oman valmisteluni vuotta aineistonkeruuta aiemmin. Perustin edellisen blogini, Facebook-sivun sekä ilmaannuin Twitteriin, ja tuotin säännöllisesti sisältöä kaikille alustoille. Pidin sitä tärkeänä aiheeni ollessa sensitiivinen, ajattelin että jos ihmiset näkevät miten itse aihetta käsittelen, he saattaisivat olla myöntyväisempiä osallistumaan kuin tilanteessa, jossa tätä voi vain arvella. Sitä paitsi, mielestäni ei ole mitään niin turhauttavaa kuin hahmot, jotka ilmaantuvat esimerkiksi Twitteriin hieman ennen vaaleja, ”haluavat jotain” ja häviävät sanattomasti sinne mistä olivat tulleetkin.

Tästä päästäänkin siihen, että some, kuten kaikki muutkin yhteisöt toimivat loppupeleissä vuorovaikutuksen voimalla. Jos haluaa saada sieltä jotain, on oltava valmis myös antamaan itsestään jotain takaisin. Itsekin ajattelin aluksi kirjoittavani vain ja ainoastaan omasta tutkimusaiheestani, mutta eihän se niin toimi, kyllä se ihminenkin siellä tekstien taustalla kiinnostaa. On hyvä miettiä sitä, minkä verran on valmis itsestään ja olemisestaan kertomaan. Enkä tarkoita tällä sitä, että jokaisen päivän tapahtuman pitäisi löytyä jostain käytettävissä olevista somen kanavista, päinvastoin. Mutta mikäli esimerkiksi julkaisee jotain, on mukava myös reagoida / vastata mahdollisiin kommentteihin, myös niihin jotka ovat oman mielipiteen vastaisia. Ehdottoman tärkeää on se, että mikäli lupaa jotain, esimerkiksi tiedottaa tuloksista, on se myös tehtävä koska tunnetusti some ei unohda mitään…. koskaan.

Edelliseen liittyy olennaisena myös toisten tuottamien sisältöjen jakaminen, oli se sitten tutkimusartikkeli, tiedote tutkimuksesta tai naseva kommentti. Etenkin kahden ensimmäisen kohdalla toivoisinkin suurempaa aktiivisuutta tutkimusta tekevien ihmisten osalta. Itse koen sen niin, ettei se ole minulta pois, jos vinkkaan kollegan artikkelista tai jaan tutkimustiedotteen omassa blogissa / sivuillani. Tutkitun tiedon levittäminen ja tutkimustoiminnan suurempi läpinäkyvyys hyödyttävät jokaista tutkijaa. Sitä paitsi, oman kokemukseni mukaan ihmisiä kiinnostaa tutkimuksen toteuttamiseen liittyvät asiat, eivät ne ole niin tunnettuja kuin me tutkijat ehkä kuvittelemme.

Ihan samalla tavoin voi rohkeasti pyytää, että oman verkoston jäsenet jakavat omia tärkeitä sisältöjä, näin tavoittaa yhä useamman ihmisen.  Itsekin jaan toisinaan tiedotteita opiskelijoilta, jotka eivät välttämättä ole lainkaan somessa. Toki katson ja varmistan, että jakamani sisältö vastaa niitä odotuksia, joita itse sille asetan, mutta aika harva meistä on siinä tilanteessa, jossa apu ei olisi tervetullutta, etenkin kun vasta aloittelee tutkimuksen tekemistä.

Tosiasia on myös se, että ajoittain elämä on kiireistä, eikä aina pysty tuottamaan sisältöä niin usein kuin haluaisi ja toivoisi. Tilanne on itselleni ajoittain jopa ”tuskallisen todellinen”, paljon olisi sanottavaa mutta toiset asiat menevät edelle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jo tehdyn työn tarvitsisi mennä hukkaan, läsnäoloon riittää usein muutama lause tai lukemiensa hyvien artikkelien / juttujen jakaminen. Vastoin yleistä uskomusta, somessa ei tarvitse ”hengata tunteja päivässä” ollakseen läsnä, huomattavasti vähempikin riittää, kunhan se on säännöllistä. Toki saan helposti kulutuettua päivänkin somessa, mutta se ei todellakaan ole tarpeen.

Anja