Kun katson ulos ikkunasta, huomaan auringon paistavan, viimeinkin. Alkuvuosi on osaltani mennyt sen verran vauhdikkaasti, etten välttämättä ole aidosti rekisteröinyt kevään tuloa tai sen viivästymistä. ”To do -vihko” sekä kalenterissa olevat merkinnät ovat saaneet sen suurimman huomion. Välillä on ollut kylmempi ulkona ollessa, toisina päivinä taas olen hikoillut talvitakissani auringon paistaessa. Lähipiiri voi olla sitä mieltä, että pari muutakin juttua on mennyt minulta ohi, mutta se lienee tämän kuolemantutkijan normiarkea.

Alkuvuoden kohokotiin lukeutuu toissa päivänä saamani sähköposti, jossa vahvistettiin ”Honorary Research Fellow”-sopimus minun ja Salfordin yliopiston välillä vuoden 2020 puoliväliin saakka. Olin valmistellut tätä yhdessä yhteistyökumppanini kanssa useamman kuukauden ja vahvistuksen lukeminen laukaisi kieltämättä spontaanin riemunkiljahduksen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että olen heidän virallinen yhteistyökumppaninsa ja saan käyttää esimerkiksi heidän tietokantojaan jne. Vaikka tämän sopimuksen myötä minulle ei makseta palkkaa tai muitakaan korvauksia, on siitä suuri etu siinä vaiheessa, kun haen tutkimuseettistä lausuntoa tai alan kerätä aineistoa Britanniassa IDEC-projektini puitteissa. Reissaamiseni määrää tämä ei ainakaan vähennä, ensimmäistä vierailua olemmekin suunnitelleet jo tämän vuoden loppuun.

Eilen pidettiin Suomalaisen Kuolemantutkimuksen vuosikokous, jossa minut valittiin jatkamaan pestiäni seuran puheenjohtajana. Olen tästä luottamuksesta enemmän kuin kiitollinen, varsinkin kun ensimmäinen vuoteni puheenjohtajana meni omasta mielestäni pitkälti asioiden oppimiseen ja ihmettelyyn. Kokous oli muutoinkin hyvin idearikas sekä inspiroiva, tulevan toimintavuoden aikana onkin odotettavissa mielenkiintoinen seminaari sekä säännöllisiä tilaisuuksia, joista kerron enemmän suunnitelmien sekä ajankohtien tarkennuttua. Lisäksi sovimme tietyistä vastuualueista, joiden uskon vaikuttavan myönteisesti myös seuran viestintään. Tapasimme eilen myös Thanatoksen toimituskunnan kesken ja sanonpahan vain, että luvassa on antoisia lukuhetkiä aiheesta kiinnostuneille myös tulevaisuudessa.

Tutkimuksen teko edellyttää rahoitusta, kuten jokainen tutkija tai sellaiseksi aikova tuskallisenkin selvästi tietää. Tältä rintamalta ei ainakaan tällä hetkellä ole positiivista kerrottavaa, valitettavasti. Hakemuksia on jätetty ja joitain vastauksiakin saatu, jotka tähän asti ovat olleet poikkeuksetta kielteisiä. Mutta ei auta lannistua, seuraava jättöpäivä on tämän kuun lopussa ja hakemus lähtee tästä osoitteesta aivan yhtä suurella uskolla omaan asiaan kuin ennenkin. Apurahojen lisäksi yliopistolla on avautumassa kaksi paikkaa, joihin olen soveltuva. Eli viime viikon olen hionut hakemuksiani myös siihen suuntaan, jotka jätin juuri äsken. Tämän suhteen olen tehnyt voitavani, nyt on muiden tehtävä arvioida sitä, kuinka hyvin olen osaltani siinä onnistunut.

Tämän kirjoituksen laatimisen jälkeen laitan koneen kiinni ja avaan matkalaukun. Laukkuun pakkaan kevyitä vaatteita, uimapuvun ja mitä sitä nyt ihminen lomallaan tarvitsee. Tietokonetta en ota reissuun mukaan, mikä herättää hieman ristiriitaisia tunteita (minäkö workholisti?). Tarkoitus on siis irtaantua työstä ja levätä, mutta samaan aikaan tiedän, että päivänä minä hyvänsä tulee palaute kahdesta arvioinnissa olevasta käsikirjoituksesta, opiskelijoiden työt palautuvat arviointiin ja… onhan tuota. Toisaalta tunnistan, että pieni tauko on itselleni paikallaan, eikä se tule onnistumaan, jos kannan konetta matkassani. Näin ollen vietän seuraavan viikon kuvan maisemissa surua käsittelevää väitöskirjaa lukien. Palaan asiaan jälleen kuun puolivälissä, toivottavasti rentoutuneena ja täynnä uutta tarmoa!

Anja