Syyskuussa 2014 kirjoitin vanhassa blogissani hoitotahdosta, johon tuntui liittyvän silloin paljon kysymyksiä ja joitain epäselvyyksiäkin. Se kirjoitus oli eräs blogin luetuimpia ja sitä on luettu vielä viime viikollakin, vaikka blogi itsessään hiljentyi lokakuussa. Aihe tuntuu kuitenkin olevan edelleen ajankohtainen, minkä johdosta päätin nostaa hoitotahdon teemana uudelleen esiin. Aiheesta kirjoitettiin myös Seurassa, joten jos alla oleva teksti tuntuu tutulta, johtuu se siitä, että vastasin tuolloin toimittaja Sarellin kymmeneen kysymykseen.

Hoitotahto on ihmisen oma tahdonilmaisu hänen tulevasta hoidostaan niiden tilanteiden varalta, joissa hän ei itse pysty tekemään päätöksiä tai osallistumaan omaa hoitoaan koskeviin ratkaisuihin. Tällaiset tilanteet voivat johtua monista seikoista, esimerkiksi vakavasta sairaudesta, onnettomuudesta tai vanhuuden heikkoudesta. Näin ollen hoitotahdon tarkoitus on varmistaa, että ihmisen omat toiveet tulevat huomioiduksi, vaikka hän ei niitä itse pysty siinä tilanteessa ilmaisemaan. Se vähentää osaltaan epätietoisuutta ihmisen toiveista ja voi helpottaa myös omaisten roolia sekä mahdollista ahdistusta päätöksenteon suhteen.

On tärkeää tietää, ettei hoitotahdon laatimiseen liity mitään riskejä, koska se astuu voimaan vasta siinä vaiheessa, kun ihminen ei itse pysty tekemään hoitoa koskevia päätöksiä. Niin pitkään, kun ihminen pystyy osallistumaan päätöksentekoon ja ilmaisemaan omia toiveitaan, ovat nämä ensisijaisia. Hoitavan henkilökunnan on mahdollisuuksien mukaan noudatettava laadittua hoitotahtoa, omaisten kohdalla sen asema on ohjaava. Hoitotahdossa ilmaistu kieltäytyminen aktiivisesta hoidosta on sekä lääkäriä että muuta terveydenhuollon henkilökuntaa sitova. Hoitotahdosta voidaan poiketa ainoastaan tilanteessa, jossa on perusteltu syy epäillä, että ihmisen tahto on muuttunut hoitotahdon laatimisen jälkeen.

Hoitotahdossa voi ilmaista kantansa tiettyihin toimenpiteisiin, kuten vaikka nesteytykseen tai antibioottihoidon aloittamiseen vaikkapa keuhkokuumeen kohdalla. Siinä ei voi toivoa eikä edellyttää sellaisia toimenpiteitä, jotka eivät kuulu ihmisen sairauden yleisesti hyväksyttyyn hoitoon. Mutta siihen voi myös kirjata asioita, joita pitää tärkeänä omassa hoidossaan esimerkiksi elämänarvoihinsa perustuen. Samoin hoitotahdossa voi esittää toiveita jotka liittyvät hoitopaikan valintaan, perushoitoon tai oman yksityisyyden suojaan. Eli käytännössä omalla kohdallani voisin kirjoittaa hoitotahtooni tällä hetkellä, että toivoisin minua hoidettavan yhden hengen huoneessa, että saisin pukeutua omiin vaatteisiini sekä aloittaa aamuni rauhassa vähintään yhdellä mukillisella kahvia, jossa on reilusti maitoa. Hoitotahdossa on mahdollista nimetä henkilö, jonka toivoo tekevän päätöksiä puolestaan sekä kertoa kenelle omaisista saa antaa itseään koskevia tietoja. Lisäksi hoitotahdossa voi halutessaan ilmoittaa oman näkemyksensä osallistumisesta esimerkiksi lääketieteellisiin tutkimuksiin. Kuten huomaatte, hoitotahto voi sisältää hyvin monenlaisia asioita, jotka ovat itselle tärkeitä.

Hoitotahdon muoto on vapaa mutta netistä löytyy erilaisia ja eri laajuisia valmiita lomakkeita, joiden avulla hoitotahdon voi tehdä. Hoitotahdon voi tehdä myös suullisesti, joskin kirjallinen muoto on yleisempi. Kirjallisessa hoitotahdossa on laatijan omakätinen allekirjoitus sekä päiväys. On suositeltavaa, että käytetään kahta todistajaa jotka eivät kuulu perheeseen tai lähisukuun, mutta periaatteessa hoitotahto on voimaassa ilman todistajiakin. Mikäli ihminen ei kykene allekirjoittamaan hoitotahtoa, sen voi Valviran mukaan allekirjoituksellaan vahvistaa kaksi terveydenhuollon ammattihenkilöä, jotka ovat kuulleet tai muuten luotettavasti todenneet henkilön tahdonilmaisun. Hoitotahdon ajankohtaisuuden varmistamiseksi se olisi hyvä päivittää vähintään kymmenen vuoden välein, muutoksia voi toki tehdä niin usein kuin haluaa.

Jotta terveydenhuollossa tiedetään hoitotahdon olemassaolosta, siitä pitää kertoa hoitavalle lääkärille, terveyskeskuksessa tai muussa terveydenhuollon toimipisteessä. Hoitotahtoa, tai sen kopiota, voidaan säilyttää sairauskertomuksessa. Olemassa olevasta hoitotahdosta tulee olla ainakin merkitä potilaan papereissa. Terveydenhuollossa annetuista tai säilytetyistä hoitotahdoista menee myös tieto KanTa-palveluun. Omakanta-palvelussa voi myös laatia ja ylläpitää omaa hoitotahtoaan, mutta tällä hetkellä siellä kirjoitetut hoitotahdot eivät vielä välity terveydenhuoltoon, minkä johdosta on suositeltavaa, että ne tulostetaan ja toimitetaan liitettäväksi sairauskertomukseen. Luonnollisesti olisi hyvä keskustella omasta hoitotahdosta sekä toiveistaan myös läheisten ihmisten kanssa, jotta hekin tarpeen tullen ovat tietoisia paitsi henkilön omista näkemyksistä, myös siitä, mistä laadittu hoitotahto löytyy.

Monesti kuulen kysymyksen, kenen pitäisi hoitotahto tehdä? Itselläni on tähän hyvinkin selkeä vastaus ”Jokaisen, joka haluaa omaa hoitoaan koskevien toiveidensa tulevan huomioiduksi silloinkin, kun he eivät itse niitä kykene ilmaisemaan”. Sanomattakin selvää, että itselläni hoitotahto on laadittuna. Ensimmäisen tein heti, kun ensimmäinen lomake tuli ”markkinoille” vaikka olin silloin hädin tuskin täysi-ikäinen. Sitä on päivitetty ja sen sisältö tulee varmasti vielä muuttumaan monta kertaa matkan varrella, mutta näinhän se menee, mieli muuttuu ja asioiden merkitys vaihtelee eri elämänvaiheissa. En toivo, kuten ei varmasti kukaan muukaan, joutuvani tilanteeseen, jossa laatimani hoitotahto astuu voimaan. Mutta mikäli näin käy, olen ainakin tehnyt osaltani parhaani tuodakseni esiin omat näkemykseni ja toiveeni hoitoni suhteen. Kuten sanottu, riskejä hoitotahdon laatimisessa ei ole, mutta hyötyä siitä voi olla senkin edestä.

Anja