Lokakuusta on muodostunut itselleni uusien alkujen kuukausi, ainakin ammatillisesti tarkasteltuna. 2013 aloitin väitöskirjaprosessini lokakuussa, 2016 oli vuorossa väitöksen jälkeisen projektin suunnittelu ja nyt on tullut aika esitellä tämän suunnittelutyön tulos: IDEC – In proximity of Death: Ethical aspects of Care (Elämän loppuvaiheen hoidon eettisiä kysymyksiä), tuttavallisemmin vain IDEC.

IDEC muodostuu kolmesta eri osiosta ja sen tarkoitus on kuvata ja analysoida elämän loppuvaiheen hoidon eettisiä kysymyksiä eri ryhmien näkökulmista. Näitä ryhmiä ovat lääkärit, omaiset, sairaanhoitajat sekä saattohoidossa olevat potilaat.

Ensimmäisessä osiossa (Ethical aspects of EOL care) kuvataan elämän loppuvaiheen hoidon eettisiä kysymyksiä ja niiden taustalla vaikuttavia sosiaalisia prosesseja esseiden sekä haastatteluaineistojen perusteella. Toisessa osiossa (Euthanasia attitudes) tarkastellaan eutanasiaan kohdistuvia asenteita kansalaisten, lääkäreiden sekä sairaanhoitajien keskuudessa Suomessa, Espanjassa sekä Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Tämä osio nojaa vahvasti omaan väitöstutkimukseeni, kansainvälisen vertailun lisäksi tarkoitukseni on myös tuottaa uutta tietoa asenteisiin vaikuttavista tekijöistä. Kolmannen osion (Ethical aspects of EOL care in education) keskiössä on kysymys siitä, millainen rooli elämän loppuvaiheen hoidon eettisillä kysymyksillä on sairaanhoitajien koulutuksessa Suomessa sekä Espanjassa.

Suurin tavoite on kuitenkin yhdistää eri osioissa saadut tulokset teoreettiseksi viitekehykseksi elämän loppuvaiheen hoidon eettisistä kysymyksistä. Oma visioni on tuottaa tämän viitekehyksen avulla työkalu, jota voidaan hyödyntää sekä terveydenhuollon henkilöstön ammatillisessa koulutuksessa kuin myös elämän loppuvaiheen hoidon kehittämisessä. Tiedän että tämä tavoite on ISO, eikä sen saavuttaminen tule olemaan sieltä helpoimmasta päästä, mutta askel ja tutkimus kerrallaan aion silti kulkea sitä kohden. Onnekseni minulla on ympärilläni kokeneista ammattilaisista koostuva kansainvälinen tutkimusryhmä, jotka tukevat minua tämän tavoitteen saavuttamisessa.

IDEC on tarkoitus toteuttaa ajanjaksolla 2017 -2021. Kuten ylhäällä totesin, projektin suunnittelu käynnistyi vuosi sitten, heti väitöksen jälkeen. Ensimmäinen ajatuspaperi oli luonnollisesti ”hieman erilainen” kuin nyt toteutettava lopputulos. On tunnustettava, että ensimmäiseen versioon olin yrittänyt mahduttaa ”koko maailman parantavan konseptin”, jota sitten olen karsinut, rajannut ja kirkastanut kerta kerran jälkeen. Oman proffani lisäksi belgialaiset yhteistyökumppanini professori C. Gastmans sekä B. Dierckx de Casterlé ovat olleet suunnaton apu suunnitteluvaiheessa. Olemme käyneet lukemattomia keskusteluja matkojeni aikana ja työstäneet tutkimussuunnitelmaa kuukausi toisensa jälkeen. Suunnitteluvaihe on aina intensiivinen, eikä rajausten teko tai aiheiden karsiminen ole ollut itselleni aina helppoa, mutta täytyy tunnustaa, että olen tähän lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen.

Viime kuun lopulla sain eettisen toimikunnan puoltavan lausunnon kahdelle ensimmäiselle osiolle, mikä tarkoittaa sitä, että voin siirtyä suunnitteluvaiheesta käytännön toteutukseen. Tokihan se suunnitelma elää ja muuttuu matkan varrella, kuten kaikissa muissakin projekteissa, mutta nyt voin ryhtyä toimeen tämän hetkisen suunnitelman mukaisesti. Lienee turhaa todeta, että olen enemmän kuin innoissani juuri tällä hetkellä.

Käytännön toteutus alkoi tänään julkaisemalla IDECin sivut omien kotisivujeni yhteydessä (linkki löytyy sivun ylävalikosta). Koska kyseessä on kansainvälinen projekti, kielenä on englanti (kaikki virheet allekirjoittaneen käsialaa) mutta kiinnostuneille vastaan toki kaikilla hallitsemillani kielillä. Eli mikäli teille herää kysymyksiä projektiin liittyen niin laittakaa sähköpostia tai olkaa muutoin yhteydessä minuun.

Ensimmäinen aineiston keruu on tarkoitus aloittaa marraskuun aikana ja tiedotan siitä tarkemmin sekä täällä blogissa, että muita kanavia hyödyntäen. Oma olo on taas kuin pikkutytöllä joulun alla, innostunut, jännittynyt, jopa hivenen malttamatonkin, mutta näin sen kuuluu ollakin!

Anja