Kuolemantutkijan kevätpörriäinen

digKauan kauan sitten, ollessani koulussa, kevätpörriäisen ilmestyminen oli varma kevään merkki. Lehti täynnä monenmoista asiaa, pientä sekä suurempaa. Oppilaiden runoja, kuvia, kirjoituksia sekä vitsejä, saattoi seassa olla vakaviakin asioita, joskin kuitenkin vähemmän. Tämänkertainen kirjoitus noudattaa samaa tyyliä, joskin vitsailun taidan jättää vähemmälle, kuolemantutkijan vitsejä kun ei aina ymmärretä sillä tavoin kuin ne on tarkoitettu.

Paljon puuhastelua on mahtunut kevääseen. Tammikuun loppuun mennessä kerätyn aineiston analyysi on loppusuoralla ja tavoitteena on artikkelin kirjoittaminen tulosten perusteella kesän aikana. Analyysi on ollut mielenkiintoinen ja uskon että tuleva artikkeli tulee kuvaamaan saattohoidon tilaa viimeisten viiden vuoden aikana hyvin realistisesti. Kirjoitustoiminnan osalta on pakko myöntää, että se on jäänyt arjen pirstaleisuuden johdosta vähemmälle huomiolle, kuin olisin halunnut. Mutta positiivisiakin asioita on tapahtunut. Oman urani ensimmäinen pääkirjoitus julkaistiin tämän kuun alussa Sosiaalilääketieteellisessä Aikakauslehdessä. Ensimmäisissä kerroissa on aina jotain sykähdyttävää!

Saattohoidon kehitys on paitsi erittäin tärkeä, myös hyvin ajankohtainen aihe. Maaliskuun lopullahan OKM myönsi 1,5 miljoonaa palliatiivisen hoidon koulutuksen monialaiselle EduPal kehittämishankkeelle. Tähän hankkeeseen osallistuu 15 hoitotyön koulutusta tarjoavaa ammattikorkeakoulua sekä kaikki viisi yliopistoa, joissa toteutetaan lääketieteen koulutusohjelmaa. Lisätietoa hankkeesta löydätte heidän kotisivuiltaan. Itse seuraan mielenkiinnolla tämän hankkeen etenemistä.

Toinen mielestäni mainittava asia saattohoidon saralta on kansalaisaloite, jossa ehdotetaan lain valmisteluun ryhtymistä 1-3 kk palkallisen saattohoitovapaan mahdollistamiseksi omaiselle tai läheiselle, joka haluaa osallistua kuolevan läheisensä hoitoon. Omasta mielestäni tämä on erinomainen kansalaisaloite, jonka toteutuminen parantaisi sekä kuolevan että hänen läheistensä elämänlaatua huomattavasti aikana, joka inhimillisesti katsottuna on erittäin merkityksellinen. Itse ilmaisin kannatukseni tälle aloitteelle heti sen luettuani. Mikäli aihe kiinnostaa, kansalaisaloitteeseen voi tutustua täällä.

Eduskunnan äänestettyä eutanasian laillistamiseen tähtäävää kansalaisaloitetta vastaan sain muutaman kysymyksen siitä, miten aion käsitellä aihetta tästä eteenpäin? Oma vastaukseni on ”samalla tavoin kuin tähänkin saakka”. Eutanasiaan liittyvä keskustelu on ollut käynnissä jo viime vuosituhannen lopulta asti. Se on noudattanut tiettyä aaltomaista liikettä ollen välillä voimakkaampaa ja välillä hiljaisempaa. On selvää, että ennen äänestystä keskustelu oli ns. ”aallon harjalla” ja odotettavissa on, että seuraavat vuodet keskustellaan aiheesta vähemmän, kunnes se jälleen syystä taikka toisesta nousee esiin. Kuten edellisessä kirjoituksessani totesin, mielestäni eduskunnan päätös on hyvä. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että eutanasia on eräs olennainen elämän loppuvaiheen eettinen kysymys, riippumatta ihmisten asenteesta sitä kohtaan. Näin ollen se kuuluu ja tulee jatkossakin kuulumaan omiin tutkimusintresseihini, minkä johdosta aion kirjoittaa siitä edelleen myös blogissani.

Kevään aikana olen myös pohtinut vakavissani kysymystä ”mikä minusta tulee, kun olen iso?” Saksasta sain tiedon, jonka mukaan professuurin täyttöprosessi on edelleen kesken, joskin oma uskoni valituksi tulemiseen on jo ehtinyt hiipua. Syksyllä alkava opettajakoulutus parantaa osaltaan mahdollisuuksia sijoittumiseen perinteisille työmarkkinoille, mutta entistä vahvemmin on syntynyt vaikutelma siitä, että tulevaisuuden työkuviot jatkuvat pirstaleisina sekä muodostuvat pienistä osista ja vaihtelevasta intensiteetistä. Tavoitteeni on edelleen tutkimustoiminnan jatkuminen, tavalla tahi toisella.

Edellisestä johtuen olen päättänyt aloittaa syksyllä elämän loppuvaiheen hoitoon ja kuoleman kohtaamiseen, etiikkaan, terveyden edistämiseen sekä kulttuuriseen hoitotieteeseen kohdistuvan koulutustoiminnan. Ensimmäinen kaksipäiväinen koulutus toteutuu syyskuussa Mikkelin kesäyliopistossa aiheenaan ”Elämän loppuvaiheen kysymyksiä”. Tästä laitan teille tietoa enemmän heidän aloitettuaan tapahtuman markkinoinnin.  Koska hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty, on tarkoitukseni tulevan kesän aikana sekä laatia erilaisia koulutuskokonaisuuksia, että uudistaa tätä sivustoa uutta toiminta-ajatusta paremmin vastaavaksi.

Edessä siis puuhasteluntäytteiset, jännittävät kuukaudet!

Anja

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s