Blogissa on ollut jälleen ”luova tauko” joka johtuu kahdesta tekijästä: kirjoittajasta sekä käynnissä olleesta aineiston keruusta. Olen kuluneen kuukauden yrittänyt sopeutua uuteen rooliini ”vapaana tutkijana”, onnistuen siinä päivästä riippuen enemmän tai vähemmän hyvin. Sohvan pohjalle en kuitenkaan ole edelleenkään ehtinyt, kun tätä ”puuhastelua” on riittänyt entiseen malliin, mikä on hyvä koska luovuttaahan ei tunnetusti saa, vaikka kieltämättä välillä mieli tekisikin. Sanonnan mukaan ”näillä mennään” tästäkin eteenpäin.Lue lisää
Kategoria: Ajatuksia
Yhden aikakauden loppu on seuraavan alku
Tässä se nyt on. Viimeinen työpäiväni nuorempana tutkijana samoin kuin (ainakin tällä erää) Itä-Suomen yliopiston palkkalistoilla. Samalla myös kuluvan vuoden viimeinen työpäivä, sekin kun lähenee uhkaavasti loppuaan. Joka vuosi näihin aikoihin minulla on ollut tapana katsahtaa taaksepäin kuluneen vuoden tapahtumiin, eikä tämäkään vuosi ole poikkeus, joskin voi olla, että ajatus karkaa paikoitellen vähän kauemmaksikin.Lue lisää
Odottavan aika on pitkä
Taas on se aika vuodesta, jolloin uransa eri vaiheessa olevat tutkijat ja sellaiseksi opiskelevat katselevat säännöllisesti sähköpostejaan ja kuulostelevat kilahtaako puhelin merkiksi uuden viestin saapumisesta. Tämän vuoden viimeisten apurahojen myöntöpäivät ovat siis käsillä. Osa odottajista on kanssani samassa tilanteessa, tietämättömänä siitä mistä se leipä ensi vuonna tulee pöytään, toisten ollessa hieman levollisimmin mielin.Lue lisää
Halutaanko eutanasiakysymystä oikeasti käsitellä?
Olen viime päivät itsekseni pohtinut paljonkin tätä ”eutanasia-keskustelua” tai suoremmin sanottuna eutanasiasta keskustelemisen välttelyä, joka jälleen näyttää kiihtyvän eri puolella yhteiskuntaa. Mietin, kirjoitanko aiheesta tänne blogiin vai seuraanko vain hiljaa sivusta ja katson mitä tuleman pitää. Päätin sitten kuitenkin kirjoittaa, ihmetellä ääneen, koska vaikkei tästä välttämättä mitään ”iloa” olisikaan niin ehkä ne omat ajatukset kirkastuvat, kun ne kirjoittaa auki.Lue lisää
Marraskuu – kuoleman kuukausi
Halloween on vietetty ja siirrytty marraskuuhun, joka perinteisesti on käsitetty kuoleman kuukautena. Jostain olen matkallani poiminut lauseen ”maa on martaana”, mikä liittynee muinaisintian sanaan marta, jolla tarkoitetaan kuolevaa ihmistä. Wikipedia osaa kertoa, että nimitystä marras on käytetty monista kuolemaan liittyvistä ilmiöistä ja ennusmerkeistä. Erinäisissä marraskuun kuvauksissa käsitellään lisääntyvää pimeyttä, hiipivää kylmyyttä ja luonnon ”kuolemista” eli talveen valmistautumista. Ja niin kuin kuvaukset kuolemasta, ovat kuvaukset marraskuustakin pääsääntöisesti synkkiä ja kaihoisia. Sopivasti kuoleman kuun alkuun ajoittuu pyhäinpäivä, jolloin kuolema on auttamatta läsnä ja ihmisten ajatuksissa.Lue lisää
Sanomatta jääneet sanat
Tämän kuun alussa palasin kirjoituslomalta hyvissä tunnelmissa, olin saanut paljon aikaiseksi, nauttinut lämmöstä, auringosta ja hyvästä seurasta eli oloni oli kaikin puolin miellyttävä. Paluutani seuraavana päivänä avasin sosiaalisen median katsellakseni kuinka maailma makaa ja heti ensimmäinen lukemani postaus pysäytti minut oikein huolella. Eräs tuntemani nuori henkilö kirjoitti häntä kohdanneen tähänastisen elämänsä suurimman surun hänen avopuolisonsa kuoltua yllättäen heidän kotonaan. ”No voihan…” ajattelin ja lähdin kirjoittamaan yksityisviestiä tietoisena siitä, ettei mikään mitä sanon tai teen auta surevaa juuri sillä hetkellä millään tavalla. Tuomalla esiin sen, että olen pahoillani häntä kohdanneesta surusta, halusin myös viestittää, ettei hän ole yksin, eikä hänen surunsa ole muille merkityksetön, vaikka en lähipiiriin lukeudukaan.Lue lisää
Vuosi väitöksen jälkeen
Eilen tuli kuluneeksi tasan vuosi tutkintotodistukseeni (TtT) kirjatusta päivämäärästä, minkä tajusin eilen illalla keskustellessani erään henkilön kanssa Lappeenrannan seurakunnan järjestämän eutanasiapäivän viimeisen luennon jälkeen. Kotiin ajaessani jäin pohtimaan, jälleen kerran, miten nopeasti aika tuntuu kuluvan ja mitä kaikkea tähän kuluneeseen vuoteen on mahtunut.Lue lisää
Kurkistus käytäntöön osa 2
Viimeksi kirjoitin vierailustani saattohoitoyksikössä, tänään kirjoituksen aiheena on palliatiivinen tukitiimi, joka toimii suuressa akuuttisairaalassa Belgiassa. Vierailu oli erittäin mielenkiintoinen jo siitäkin syystä, että en ole tutustunut aiemmin tämänkaltaiseen toimintaan sen enempää Suomessa kuin Saksassakaan. Enkä rehellisesti sanottuna tiedä, onko kummassakaan maassa tällaista toimintaa järjestettykään.Lue lisää
Arjen nostalgiaa
Tällä viikolla kävin yliopistolla, jossa osallistuin uusien opiskelijoiden orientaationpäivään. Preventiivisen hoitotieteen opinnot aloittivat tänä vuonna 17 opiskelijaa, mistä olen hyvin iloinen koska meitä ”Preventikkoja” tarvitaan siinä missä opettajia ja johtajiakin. Tapani mukaan istahdin opiskelijoiden joukkoon enkä jäänyt luokan eteen ”patsastelemaan”. Professorimme totesi hymyillen, että hyvin sovin sinne opiskelijoiden keskelle, itse toivon hänen tarkoittavan olemustani, eikä niinkään tietotasoani 😊Lue lisää
Kuulumisia kesälaitumelta
Blogissa on kuulemma ollut viime aikoina kovin hiljaista, luin eräästä saamastani viestistä, toisessa pohdittiin, olenko lopettanut kirjoittamisen kokonaan. Hiljaista on ollut, sen tunnustan mutta lopettamassa en ole vielä aikoihin. Kiitos viestien lähettäjille, palautetta on aina mukava saada, oli se sitten positiivista tai negatiivista, se kertoo siitä, että joku on riittävän kiinnostunut aiheesta ottaakseen yhteyttä.Lue lisää
Anja Terkamo-Moisio 