TIEDOTE TUTKIMUKSEEN OSALLISTUJALLE
Hyvä hoitotyön lähijohtaja,
Opiskelen hoitotiedettä Itä-Suomen yliopistossa Terveystieteiden tiedekunnassa ja teen pro gradu -tutkielmaa aiheesta ”Hoitotyön lähijohtajien näkemyksiä hyvästä saattohoidosta ja sen mahdollistamisesta perustason yksiköissä”. Perustason yksikkö käsittää kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköt, joissa annetaan saattohoitoa, mutta se ei ole yksikön pääasiallinen toiminta. Tutkimukseni tarkoituksena on kuvata hoitotyön lähijohtajien näkemyksiä siitä, millaista hyvä saattohoito on, mitkä ovat sen edellytykset ja millaisia johtamisen toimintoja sen toteutuminen vaatii perustason yksiköissä.
Pyydän Teitä osallistumaan tutkimukseeni, jota varten haastattelen hoitotyön lähijohtajia, jotka työskentelevät perustason yksiköissä esimiehenä. Haastattelut toteutetaan puhelimitse ja niihin on hyvä varata aikaa n. 60 min. Haastattelut ovat luottamuksellisia ja vapaaehtoisia. Haastattelut nauhoitetaan, nauhoite hävitetään asianmukaisesti heti puhtaaksi kirjoittamisen jälkeen.
Haastattelutilanteessa kysyn Teiltä taustatietoja, jotka ovat: ikä, koulutustausta ja työkokemus hoitotyön lähijohtajana. Taustatietojen avulla kuvataan osallistujajoukkoa yleisesti. Puhtaaksi kirjoitettu haastattelu ja taustatiedot säilytetään 5 vuotta salasanalla suojatulla muistitikulla, jonka jälkeen ne hävitetään asianmukaisesti. Tutkimusraportista ei voida tunnistaa yksittäistä tutkimukseen osallistujaa.
Teillä on oikeus kieltäytyä tutkimukseen osallistumisesta missä tahansa vaiheessa ilman erillistä syytä tai seuraamuksia. Tutkimuksen keskeyttäessänne Teistä siihen mennessä kerättyjä tietoja voidaan kuitenkin käyttää osana tutkimusaineistoa. Tutkimus ja sen tulokset julkaistaan sähköisesti Itä-Suomen yliopiston internetsivuilla pro gradu -tutkielman muodossa. Tutkimus ja sen tulokset voidaan julkaista myös artikkelin muodossa tieteellisessä tai ammatillisessa julkaisussa.
Pyydän Teitä lähestymään minua sähköpostitse 5.4.2019 mennessä sopiaksemme haastatteluajan. Mikäli Teillä on kysymyksiä tutkimukseeni liittyen tai haluatte osallistua tutkimukseeni, ottakaa yhteyttä.
Etukäteen kiittäen,
Suvi Lemström, TtM-opiskelija, Itä-Suomen yliopisto, Hoitotieteen laitos suvilem@student.uef.fi
Pro gradu -tutkielman ohjaajat
Päivi Kankkunen, TtT, yliopistonlehtori, dosentti, Itä-Suomen yliopisto, Hoitotieteen laitos paivi.kankkunen@uef.fi
Katja Blomberg, TtM, tohtorikoulutettava, Itä-Suomen yliopisto, Hoitotieteen laitos katjamarikablomberg@gmail.com
Ihminen tarvitsee toivoa elämänsä jokaisessa vaiheessa, myös kuoleman läheisyydessä. Tämä johtuu siitä, että toivolla on todettu olevan voimakas vaikutus elämänlaatuun (Hälvölä ym. 2015; Collins ym. 2018; Werkander Harstäde ym. 2018). Toivolla on myös yhteys niin elämänlaatuun kuin koettuun terveydentilaankin (Hälvölä ym 2015). Terveenä ollessamme emme useinkaan tule pohtineeksi tämänkaltaisia yhteyksiä, mutta terveydentilan ollessa heikentynyt tai uhattuna toivon merkityskin korostuu. Kuoleman läheisyydessä tilannetta usein kuvataan ”toivottomaksi”, mikä saattaa johtua siitä, että toivo ymmärretään hyvin suppeasti, ainoastaan paranemiseen liittyväksi asiaksi (Hälvölä ym. 2015). Toivo on kuitenkin moniulotteinen tunne, jolla on suuri rooli kuolevan potilaan hoidossa.
Lokakuun toisena lauantaina vietetään vuosittaista maailman saattohoidon ja palliatiivisen hoidon päivää, tänä vuonna se on 13.10.2018, eli tulevana viikonloppuna. Worldwide Hospice and Palliative Care Alliancen (WHPCA) mukaan päivän tarkoituksena on lisätä palliatiivisen hoidon ja saattohoidon näkyvyyttä maailmanlaajuisesti tarjoamalla mahdollisuuksia keskustella niihin liittyvistä teemoista. Samalla pyritään lisäämään tietoa ja ymmärrystä kuolemaan johtavaan sairauteen sairastuneiden potilaiden sekä heidän perheidensä tarpeista. Nämä tarpeet voivat olla luonteeltaan lääketieteellisiä, sosiaalisia, konkreettisia sekä henkisiä. Lisäksi päivän aikana kerätään avustuksia, joiden avulla tuetaan sekä kehitetään palliatiivisen hoidon sekä saattohoidon palveluita maailmanlaajuisesti.
Viime viikolla koin jälleen häivähdyksen kansainvälisyyttä vieraillessani Salfordin yliopistossa, Manchesterissa. Yhteistyökumppanini oli lähettänyt minulle laatimansa ohjelman jo edeltävästi, joten tiesin ettei aikaa varsinaisesti jäisi nähtävyyksien ihasteluun. Siksipä matkustin paikan päälle jo sunnuntaina, ajatuksenani viettää mukava päivä kaupungin katuja kierrellen. Tämä ajatus ei tosin toteutunut parhaalla mahdollisella tavalla. Aamulennosta väsyneenä tarkoitukseni oli ottaa nokoset ja lähteä sitten liikkeelle, mutta koska hotellini palohälytinjärjestelmä oli epäkunnossa ja hälytti 5-10 minuutin välein, ei nukkumisesta tullut yhtään mitään. Niinpä suuri tutustumiskierrokseni rajoittui Picadillyn alueelle, jossa enemmän tai vähemmän reissusta rähjääntyneenä kiertelin keliaakikolle soveltuvaa ruokapaikkaa etsien.
Alla oleva teksti on julkaistu 1.3.2015 
Toissa päivänä juhlittiin ystävänpäivää ja some täyttyi kukkasista, sydämistä sekä toinen toistaan ystävällisimmistä sanoista. Itse lähdin aikaisin ajamaan kohti Kotkaa ja opetuspäivää, joten joka aamuinen Twitter-sessioni jäi siltä päivältä väliin. Palattuani kotiin huomasin saaneeni linkin 
Esseetutkimuksen aineiston keruun ensimmäinen vaihe päättyi eilen. 
TIEDOTE TUTKIMUKSESTA
Olen viime päivät itsekseni pohtinut paljonkin tätä ”eutanasia-keskustelua” tai suoremmin sanottuna eutanasiasta keskustelemisen välttelyä, joka jälleen näyttää kiihtyvän eri puolella yhteiskuntaa. Mietin, kirjoitanko aiheesta tänne blogiin vai seuraanko vain hiljaa sivusta ja katson mitä tuleman pitää. Päätin sitten kuitenkin kirjoittaa, ihmetellä ääneen, koska vaikkei tästä välttämättä mitään ”iloa” olisikaan niin ehkä ne omat ajatukset kirkastuvat, kun ne kirjoittaa auki.
Anja Terkamo-Moisio 