Viimeisten kuukausien aikana olen tavallista enemmän pohtinut asiantuntijuutta, etenkin tilanteissa, joissa olen täyttänyt hakemuksia, joissa toivotaan minun kuvaavan asiantuntijuuteni eri osa-alueita. Tunnustan että tehtävä ei ole niitä yksinkertaisimpia ja mitä todennäköisimmin pärjäisin paremmin markkinoilla, mikäli kehtaisin ”maalata paksummalla pensselillä”.Lue lisää
Kategoria: Elämää
”Väärä hälytys”
Kesä kulkee kohti loppuaan, vaikkei sitä ulos katsoessa uskoisikaan. Lapset palaavat ensi viikolla koulun penkille ja tähänkin torppaan palaa ns. ”puuhastelurauha” ainakin päivisin. Tauolle jäädessäni kirjoitin edessä olevan vuoden parhaat viikot, joskaan en siinä vaiheessa tiennyt niihin sisältyvän myös yllätyksen, johon en sinänsä ollut varautunut.Lue lisää
Edessä vuoden parhaat viikot
Viimeisen reilun viikon olen yrittänyt yhdistää puuhastelun sekä kesälomalla olevat lapset. Tulos ei ole ollut järin kehuttava, jos rehellinen olen. Oma ajatus pätkii ja katkeilee, turhautumista on ollut ilmassa vuoroin poikain vuoroin omalta puoleltani, niin kuin usein tilanteissa, joissa osapuolten ”tavoitteet ja näkemykset” eroavat toisistaan.Lue lisää
Arkistosta: ”Ensimmäinen kerta”
Alla oleva teksti on julkaistu 1.3.2015 ”Hyvä paha kuolema” – blogissani. Koska tapahtuma on ollut merkityksellinen itselleni ihmisenä sekä myöhemmälle uravalinnalleni, halusin nostaa sen kerran vielä esiin.
Vaikka minusta ei koskaan pitänyt tulla sairaanhoitajaa, huomasin 1990-luvun alkuvuosina työskenteleväni sairaanhoidon harjoittelijana Hatanpäällä, terveyskeskussairaalassa Tampereen keskellä. Sisätautiosastolla tutustuin naiseen, joka oli sen aikaisen maailmankuvani mukaisesti ”vanha kuin taivas”, mikä 17-vuotiaalle kuvasi henkilöä joka oli sen 70 vuotta jo täyttänyt.Lue lisää
Kuolemantutkijan kevätpörriäinen
Kauan kauan sitten, ollessani koulussa, kevätpörriäisen ilmestyminen oli varma kevään merkki. Lehti täynnä monenmoista asiaa, pientä sekä suurempaa. Oppilaiden runoja, kuvia, kirjoituksia sekä vitsejä, saattoi seassa olla vakaviakin asioita, joskin kuitenkin vähemmän. Tämänkertainen kirjoitus noudattaa samaa tyyliä, joskin vitsailun taidan jättää vähemmälle, kuolemantutkijan vitsejä kun ei aina ymmärretä sillä tavoin kuin ne on tarkoitettu.Lue lisää
Yhden aikakauden loppu on seuraavan alku
Tässä se nyt on. Viimeinen työpäiväni nuorempana tutkijana samoin kuin (ainakin tällä erää) Itä-Suomen yliopiston palkkalistoilla. Samalla myös kuluvan vuoden viimeinen työpäivä, sekin kun lähenee uhkaavasti loppuaan. Joka vuosi näihin aikoihin minulla on ollut tapana katsahtaa taaksepäin kuluneen vuoden tapahtumiin, eikä tämäkään vuosi ole poikkeus, joskin voi olla, että ajatus karkaa paikoitellen vähän kauemmaksikin.Lue lisää
Odottavan aika on pitkä
Taas on se aika vuodesta, jolloin uransa eri vaiheessa olevat tutkijat ja sellaiseksi opiskelevat katselevat säännöllisesti sähköpostejaan ja kuulostelevat kilahtaako puhelin merkiksi uuden viestin saapumisesta. Tämän vuoden viimeisten apurahojen myöntöpäivät ovat siis käsillä. Osa odottajista on kanssani samassa tilanteessa, tietämättömänä siitä mistä se leipä ensi vuonna tulee pöytään, toisten ollessa hieman levollisimmin mielin.Lue lisää
Marraskuu – kuoleman kuukausi
Halloween on vietetty ja siirrytty marraskuuhun, joka perinteisesti on käsitetty kuoleman kuukautena. Jostain olen matkallani poiminut lauseen ”maa on martaana”, mikä liittynee muinaisintian sanaan marta, jolla tarkoitetaan kuolevaa ihmistä. Wikipedia osaa kertoa, että nimitystä marras on käytetty monista kuolemaan liittyvistä ilmiöistä ja ennusmerkeistä. Erinäisissä marraskuun kuvauksissa käsitellään lisääntyvää pimeyttä, hiipivää kylmyyttä ja luonnon ”kuolemista” eli talveen valmistautumista. Ja niin kuin kuvaukset kuolemasta, ovat kuvaukset marraskuustakin pääsääntöisesti synkkiä ja kaihoisia. Sopivasti kuoleman kuun alkuun ajoittuu pyhäinpäivä, jolloin kuolema on auttamatta läsnä ja ihmisten ajatuksissa.Lue lisää
Sanomatta jääneet sanat
Tämän kuun alussa palasin kirjoituslomalta hyvissä tunnelmissa, olin saanut paljon aikaiseksi, nauttinut lämmöstä, auringosta ja hyvästä seurasta eli oloni oli kaikin puolin miellyttävä. Paluutani seuraavana päivänä avasin sosiaalisen median katsellakseni kuinka maailma makaa ja heti ensimmäinen lukemani postaus pysäytti minut oikein huolella. Eräs tuntemani nuori henkilö kirjoitti häntä kohdanneen tähänastisen elämänsä suurimman surun hänen avopuolisonsa kuoltua yllättäen heidän kotonaan. ”No voihan…” ajattelin ja lähdin kirjoittamaan yksityisviestiä tietoisena siitä, ettei mikään mitä sanon tai teen auta surevaa juuri sillä hetkellä millään tavalla. Tuomalla esiin sen, että olen pahoillani häntä kohdanneesta surusta, halusin myös viestittää, ettei hän ole yksin, eikä hänen surunsa ole muille merkityksetön, vaikka en lähipiiriin lukeudukaan.Lue lisää
Vuosi väitöksen jälkeen
Eilen tuli kuluneeksi tasan vuosi tutkintotodistukseeni (TtT) kirjatusta päivämäärästä, minkä tajusin eilen illalla keskustellessani erään henkilön kanssa Lappeenrannan seurakunnan järjestämän eutanasiapäivän viimeisen luennon jälkeen. Kotiin ajaessani jäin pohtimaan, jälleen kerran, miten nopeasti aika tuntuu kuluvan ja mitä kaikkea tähän kuluneeseen vuoteen on mahtunut.Lue lisää
Anja Terkamo-Moisio 