Halloween on vietetty ja siirrytty marraskuuhun, joka perinteisesti on käsitetty kuoleman kuukautena. Jostain olen matkallani poiminut lauseen ”maa on martaana”, mikä liittynee muinaisintian sanaan marta, jolla tarkoitetaan kuolevaa ihmistä. Wikipedia osaa kertoa, että nimitystä marras on käytetty monista kuolemaan liittyvistä ilmiöistä ja ennusmerkeistä. Erinäisissä marraskuun kuvauksissa käsitellään lisääntyvää pimeyttä, hiipivää kylmyyttä ja luonnon ”kuolemista” eli talveen valmistautumista. Ja niin kuin kuvaukset kuolemasta, ovat kuvaukset marraskuustakin pääsääntöisesti synkkiä ja kaihoisia. Sopivasti kuoleman kuun alkuun ajoittuu pyhäinpäivä, jolloin kuolema on auttamatta läsnä ja ihmisten ajatuksissa.Lue lisää
Kategoria: Kuolema
Sanomatta jääneet sanat
Tämän kuun alussa palasin kirjoituslomalta hyvissä tunnelmissa, olin saanut paljon aikaiseksi, nauttinut lämmöstä, auringosta ja hyvästä seurasta eli oloni oli kaikin puolin miellyttävä. Paluutani seuraavana päivänä avasin sosiaalisen median katsellakseni kuinka maailma makaa ja heti ensimmäinen lukemani postaus pysäytti minut oikein huolella. Eräs tuntemani nuori henkilö kirjoitti häntä kohdanneen tähänastisen elämänsä suurimman surun hänen avopuolisonsa kuoltua yllättäen heidän kotonaan. ”No voihan…” ajattelin ja lähdin kirjoittamaan yksityisviestiä tietoisena siitä, ettei mikään mitä sanon tai teen auta surevaa juuri sillä hetkellä millään tavalla. Tuomalla esiin sen, että olen pahoillani häntä kohdanneesta surusta, halusin myös viestittää, ettei hän ole yksin, eikä hänen surunsa ole muille merkityksetön, vaikka en lähipiiriin lukeudukaan.Lue lisää
Tutkimustietoa sekä keskustelumahdollisuuksia
Sitä voisi äkkiseltään ajatella, että kuolemaan liittyvä tutkimus olisi yksinäistä ja vakavamielistä puuhaa. Olenpa myös kuullut, ettei nykyään ole mahdollisuuttakaan oikein keskustella aiheeseen liittyvästä tutkimuksesta, saati sitten itse aiheesta. Olen tästä vahvasti eri mieltä, tänäkin keväänä järjestetään useampia tapahtumia ja tilaisuuksia jotka tarjoavat sekä tutkimustietoa että mahdollisuuksia mitä moninaisimpiin keskusteluihin.Lue lisää
Kuoleman riittejä Raja-Karjalasta vuosilta 1870-1939
Paljon puhutaan siitä, kuinka kuolemaan liittyvät tavat ja riitit ovat muuttuneet ajan saatossa. Viimeisimmässä Historiallisessa Aikakauskirjassa julkaistiin artikkeli, jossa kuvataan ortodoksikarjalaisia tapoja sekä vainajan muistamista. Kuten kirjoittajakin toteaa, niissä korostui yhteisöllisyys sekä pragmaattinen etiikka. Tuohon aikaan vainajaa arvostettiin koska hänen ajateltiin kuoltuaankin olevan tekemisissä elävien kanssa ja hänelle uskottiin olevan samanlaisia tarpeita sekä tuntemuksia kuin elävilläkin. Kirjoitan tässä niistä tavoista, jotka koskivat kuolemaa hautajaisten päättymiseen saakka, mutta suosittelen artikkelin lukemista myös kuolleen muistamiseen liittyvien tapojen osalta, ne ovat hyvin mielenkiintoisia.Lue lisää
Kun kaikki ei suju suunnitelmien mukaan…
Muutama päivä sitten YLE uutisoi pitkittyneestä teloituksesta, joka oli kestänyt 34 minuuttia. Todistaja oli kuvannut teloitettavan vangin haukkoneen henkeään, yskineen ja kohottaneen rintaansa toistuvasti teloituksen alkuvaiheessa 13 minuutin aikana. En tiedä miksi, mutta tämä uutinen toi mieleeni avustettua kuolemaa koskevan keskustelun, etenkin sen osuuden, jossa avustettua kuolemaa (käsittäen sekä lääkäriavusteisen itsemurhan että eutanasian) kuvataan keinona taata ihmiselle inhimillinen ja ”helppo” kuolema. Tosiasia kuitenkin on, ettei mikään keino toimi aina ja kaikissa olosuhteissa.Lue lisää
Palliatiivisen hoidon tila Suomessa
Eilisen itsenäisyyspäivän jälkitunnelmissa luin tänään Journal of Pain and Symptom Managementissa syyskuussa julkaistun artikkelin, jossa oli vertailtu palliatiivista hoitoa ja sen kehitystä 28 EU-maan välillä. Artikkelin luettuani totesin jälleen kerran, ettei Suomi kaikilta osin taida olla se maailman paras maa. Palliatiivisen hoidon osalta Suomi ei ole lähelläkään edes Euroopan kärkeä, sijoituksen ollessa 21, Liettuan sekä Tšekin välissä.Lue lisää
Opas muistisairaiden saattohoitoon
Vuoden 2014 
Yhteisvastuukeräyksen tuotolla aloitettiin Hyvä kuolema-hanke, johon kuuluu myös yhtenä osana muistisairaiden saattohoidon edistäminen. Tähän liittyen Muistiliitto julkaisi tänä vuonna oppaan muistisairaan saattohoitoon osallistuville ammattilaisille. Opas tarjoaa myös tietoa ja apua elämän loppuvaiheen suunnitteluun sekä saattohoidon toteutukseen muistisairaille sekä heidän läheisilleen, samoin kuin vapaaehtoistyöntekijöille. Eli käytännössä tämä opas on suunnattu kaikille niille ihmisille, jotka ovat aiheen kanssa tekemisissä tavalla tai toisella.Lue lisää
Ilmoittautuminen Surukonferenssiin 2017 on avautunut
Yhdeksäs valtakunnallinen Surukonferenssi järjestetään 27.-28.4. 2017 Tampereella. Ensi vuoden konferenssin teema on ”Kohtaan surevan”.
Surukonferenssi on suunnattu sosiaali- ja terveydenhoitoalan, opetus – ja kasvatusalan ja seurakuntien työntekijöille, muille surevia työssään kohtaaville sekä läheisensä menettäneille, samoin kuin surua ja kuolemaa tutkiville tahoille ja asiantuntijoille. Surukonferenssin tavoitteena on lisätä tietoutta surusta ja surevan tukemisesta sekä tuoda esille suomalaista kuolemaan liittyvää tutkimustietoa.Lue lisää
Vaunuilla viimeiselle matkalle
Viime viikolla vierailin Barcelonassa, jossa lauantain ohjelmaan kuului vierailu Montjuïcin hautausmaalla. Hautausmaan yhteydessä oli museo, jossa esiteltiin ruumisvaunuja, joilla ”ennen vanhaan” vainajat kuljetettiin viimeisellä matkallaan. Tavat ovat muuttuneet, hautajaissaattueet pienentyneet tai kadonneet kokonaan ja kuljetuskin hoituu nykyään ruumisautossa. Itse katselin vanhoja vaunuja suurella mielenkiinnolla, makaaberia tai ei, mutta huomasin ajattelevani, että niissä on oma viehätyksensä.Lue lisää
ARKEOLOGIAN ILTA 9.11.2016
Sain tänään alla olevan tiedotteen ja ilta on niin mielenkiintoisen oloinen, että päätin jakaa sen (lähettäjän luvalla tietenkin) teidän kanssanne. Itse en valitettavasti pääse paikalle, mutta kenties joku teistä kiinnostuu.Lue lisää
Anja Terkamo-Moisio 