Kuolleiden lasten muistopäivä tuntuu mielekkäältä ajankohdalta kirjoittaa viime perjantaina Helsingissä pidetystä väitöstilaisuudesta, jota kävin seuraamassa. Juha Itkonen puolusti väitöstutkimustaan ”Kun vauvaonni vaihtuu kuolemansuruun. Narratiivinen tutkimus kohtukuolemasta, lapsen kuoleman aiheuttamasta surusta ja selviytymisprosessista sekä kirkon tuesta”. Vastaväittäjänä toimi Jari Kylmä Tampereen yliopistosta. Itkosen tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella kirkon tukea vanhempien kertomuksissa kohtukuolemasta sekä lapsen kuoleman aiheuttamasta suru- ja selviytymisprosessista.Lue lisää
Kategoria: Kuolema
Äkillisesti kuolleen ihmisen läheinen tarvitsee monitahoista tukea
Hoitotyön tutkimussäätiö (Hotus) julkaisi eilen ”Äkillisesti kuolleen henkilön lähteisten tukeminen” – hoitosuosituksen, jonka laadinnan taustalla oli läheisensä menettäneen omaisen toive. Toiveen esittäjä oli kokenut, etteivät ammattilaiset osanneet tarjota tukea, koska tilanne oli heillekin vaikea, kuten Hotuksen lehdistötiedotteessa todetaan. Samalla omalta osaltani päättyi prosessi, joka alkoi vuoden 2016 alussa ja joka oli hyvin opettavainen, monella tavoin.Lue lisää
Arkistosta: ”Ensimmäinen kerta”
Alla oleva teksti on julkaistu 1.3.2015 ”Hyvä paha kuolema” – blogissani. Koska tapahtuma on ollut merkityksellinen itselleni ihmisenä sekä myöhemmälle uravalinnalleni, halusin nostaa sen kerran vielä esiin.
Vaikka minusta ei koskaan pitänyt tulla sairaanhoitajaa, huomasin 1990-luvun alkuvuosina työskenteleväni sairaanhoidon harjoittelijana Hatanpäällä, terveyskeskussairaalassa Tampereen keskellä. Sisätautiosastolla tutustuin naiseen, joka oli sen aikaisen maailmankuvani mukaisesti ”vanha kuin taivas”, mikä 17-vuotiaalle kuvasi henkilöä joka oli sen 70 vuotta jo täyttänyt.Lue lisää
Terveisiä Surukonferenssista
Viime viikolla juhlistettiin Surukonferenssin 10-vuotista olemassaoloa Tampereella, kaksipäiväisen konferenssin muodossa, kuinkas muutenkaan. Tämänvuotinen teema: Resilienssi surussa oli hyvin ajankohtainen sekä ajatuksia herättävä. Resilienssi sanana on mielestäni haastava, ensinnäkään sille ei ole yksiselitteistä selkokielistä vastinetta ja sitä voidaankin käyttää kuvaamaan hyvinkin erilaisia asioita. Toisinaan sillä kuvataan joustavuutta, soveltamista sekä ennakointia, joskus sitä käytetään kuvaamaan selviytymiskykyä tai psyykkistä palautumiskykyä.Lue lisää
Hollannin ensimmäinen rikostutkintaan johtanut eutanasiatapaus
Hollannilla sekä Belgialla on pisin kokemus eutanasian toteuttamisesta, minkä johdosta maat toimivat usein esimerkkeinä eutanasiakeskustelussa. Vaikka lainsäädännöt ovat samansuuntaiset, erojakin löytyy ja eräs näistä eroista on se, että Hollannissa dementia on mahdollinen peruste eutanasialle, kun taas Belgiassa ei. Molemmissa maissa eutanasiaa voi pyytää ns. hoitotahdossa (AED), jossa Hollannin käytännön mukaisesti ihminen voi itse pyrkiä dementian osalta määrittelemään sen ajankohdan jossa toivoo lääkärinsä eutanasian toteuttavan. Lue lisää
Kuolema osana papin työtä
Aina välillä kalenteriin ilmaantuu tapahtumia, joita odottaa erityisesti. Yksi tällainen omassani on Suomalaisen Kuolemantutkimuksen Seuran huhtikuun kuukausiesitelmä, joka järjestetään 16.4.2018 klo 18:00 Tieteiden talolla, Helsingissä. Tämänkertaisen kuukausiesitelmän aiheena on Kuolema osana papin työtä, alustajana rovasti Matti J. Kuronen, jota toisinaan ”Kalma-Kuroseksikin” kutsutaan.Lue lisää
18 vuotta, 9 kuukautta, 6 päivää
Tämän kuun ensimmäisenä päivänä julkaistiin Marko Luukkasen kirjoittama ”Surukirja. 18 vuotta, 9 kuukautta, 6 päivää” joka kertoo isän tarinaa hänen poikansa Santerin kuoltua. Olin jo aiemmin tietoinen tämän kirjan syntyprosessista ja tunnustan suhtautuneeni siihen hieman skeptisesti. En siksi, ettenkö näkisi sen merkitystä sekä kirjoittajalle itselleen että suurelle yleisölle. Varauksellisuuteni johtui lähinnä siitä, että usein tämän tyyppinen kirjallisuus edustaa mielestäni tietynlaista ”sosiaalipornoa” jonka ääressä on helppo kahvipöydässä huokailla maailman pahuutta, kauhistella toisen ihmisen surua ja tuntea salaista tyytyväisyyttä oman elämänsä hyvyydestä. Kirjan luettuani voin todeta, että harvoin ovat ennakkoluuloni olleet yhtä perusteettomia kuin tämän teoksen kohdalla.Lue lisää
Henkirikoksen uhrin läheisten kohtaamisesta
Kun puhutaan kuoleman tai kuolevan läheisten kohtaamisesta ajatuksissa on usein tilanne, jossa henkilö on sairastunut ja hänen vointinsa on ajan kanssa heikentynyt, jolloin jossain vaiheessa ollaan tilanteessa, jossa kuolema on se ainoa odotettavissa oleva asia. Kuten useissa kirjoituksissa on todettu, tässäkään tilanteessa läheisten kohtaaminen ei ole se helpoin asia, joskin he ovat optimaalisessa tilanteessa hyväksyneet kuoleman väistämättömyyden ja ovat ehkä jopa voineet siihen varautua, jättää jäähyväiset ja olla kuolevan vierellä. Aina kuolemaan ei kuitenkaan ehdi valmistautua, eikä sitä osaa edes ajatella tapahtuvaksi. Osa ihmisistä menettää läheisensä äkillisesti, yllättäen ja odottamatta. Syitä äkilliseen kuolemaan on monia kuten esimerkiksi sairauskohtaus tai onnettomuus, tässä kirjoituksessa keskityn henkirikoksen uhrien läheisiin ja heidän kohtaamiseensa.Lue lisää
Kysymys jota sietää pohtia
Toissa päivänä juhlittiin ystävänpäivää ja some täyttyi kukkasista, sydämistä sekä toinen toistaan ystävällisimmistä sanoista. Itse lähdin aikaisin ajamaan kohti Kotkaa ja opetuspäivää, joten joka aamuinen Twitter-sessioni jäi siltä päivältä väliin. Palattuani kotiin huomasin saaneeni linkin Savon Sanomien juttuun, jossa Antti Sarvela kirjoitti kuolemasta, tai lähinnä odotettavissa olevan kuoleman kohtaamisesta, omakohtaiseen kokemukseen nojaten. Juttu itsessään on lukemisen arvoinen ja herätti useitakin ajatuksia, mutta pysäyttävin on kuitenkin lopussa esitetty kysymys:Lue lisää
Esseetutkimus elämän loppuvaiheen hoidon eettisistä kysymyksistä
TIEDOTE TUTKIMUKSESTA
IDEC – In Proximity of Death: Ethical aspects of Care (Elämän loppuvaiheen hoidon eettisiä kysymyksiä) / Esseetutkimus
Pyyntö osallistua tutkimukseenLue lisää
Anja Terkamo-Moisio 