Kuten tiedätte, vietän mielelläni aikaa tien päällä, pääasiassa itsekseni ajellen milloin mihinkin. Kaikkein mielelläni ajelen illan / yön tunteina, jolloin ympärillä hämärtää ja ajatukset kulkevat omia polkujaan, joista ei aina tiedä, mihin ne kulloinkin päätyvät. Eräällä näistä matkoistani radiossa soi eräs tunnettu suomalainen kappale, jonka sanat ajoivat minut pohtimaan sitä suurta tunnetta, jota rakkaudeksikin kutsutaan.
Viime viikolla koin jälleen häivähdyksen kansainvälisyyttä vieraillessani Salfordin yliopistossa, Manchesterissa. Yhteistyökumppanini oli lähettänyt minulle laatimansa ohjelman jo edeltävästi, joten tiesin ettei aikaa varsinaisesti jäisi nähtävyyksien ihasteluun. Siksipä matkustin paikan päälle jo sunnuntaina, ajatuksenani viettää mukava päivä kaupungin katuja kierrellen. Tämä ajatus ei tosin toteutunut parhaalla mahdollisella tavalla. Aamulennosta väsyneenä tarkoitukseni oli ottaa nokoset ja lähteä sitten liikkeelle, mutta koska hotellini palohälytinjärjestelmä oli epäkunnossa ja hälytti 5-10 minuutin välein, ei nukkumisesta tullut yhtään mitään. Niinpä suuri tutustumiskierrokseni rajoittui Picadillyn alueelle, jossa enemmän tai vähemmän reissusta rähjääntyneenä kiertelin keliaakikolle soveltuvaa ruokapaikkaa etsien.Lue lisää
Hoitotyön tutkimussäätiö (Hotus) julkaisi eilen ”Äkillisesti kuolleen henkilön lähteisten tukeminen” – hoitosuosituksen, jonka laadinnan taustalla oli läheisensä menettäneen omaisen toive. Toiveen esittäjä oli kokenut, etteivät ammattilaiset osanneet tarjota tukea, koska tilanne oli heillekin vaikea, kuten Hotuksen lehdistötiedotteessa todetaan. Samalla omalta osaltani päättyi prosessi, joka alkoi vuoden 2016 alussa ja joka oli hyvin opettavainen, monella tavoin.Lue lisää
Ensi vuoden Surukonferenssi järjestetään Tampereella 11-12.4.2019, mikä kannattaa merkitä kalenteriin jo nyt. Surukonferenssin tavoitteena on lisätä tietoutta kuoleman jälkeisestä surusta ja surevan tukemisesta. Lisäksi tavoitteena on tuoda esille suomalaista kuolemaan liittyvää tutkimustietoa ja erilaisia hankkeita / projekteja / hyviä toimintakäytänteitä.Lue lisää
Viimeisten kuukausien aikana olen tavallista enemmän pohtinut asiantuntijuutta, etenkin tilanteissa, joissa olen täyttänyt hakemuksia, joissa toivotaan minun kuvaavan asiantuntijuuteni eri osa-alueita. Tunnustan että tehtävä ei ole niitä yksinkertaisimpia ja mitä todennäköisimmin pärjäisin paremmin markkinoilla, mikäli kehtaisin ”maalata paksummalla pensselillä”.Lue lisää
Tänään huomasin koiraa ulkoiluttaessani ilmassa aivan selkeästi jo syksyn tuoksuja. Tiedättehän, sellaisen kostean multaisen tuoksun, jossa on häivähdys omenaa? Sen tietyn kirpeyden, joka on tähän aikaan vuodesta lähinnä piristävä, etenkin viime viikkojen helteiden jälkeen. Tajusin siinä kävellessäni, että syyskausi on aivan nurkan takana, ovathan pojatkin palanneet taas kouluun ja aloittaneet oman aherruksensa.Lue lisää
Kesä kulkee kohti loppuaan, vaikkei sitä ulos katsoessa uskoisikaan. Lapset palaavat ensi viikolla koulun penkille ja tähänkin torppaan palaa ns. ”puuhastelurauha” ainakin päivisin. Tauolle jäädessäni kirjoitin edessä olevan vuoden parhaat viikot, joskaan en siinä vaiheessa tiennyt niihin sisältyvän myös yllätyksen, johon en sinänsä ollut varautunut.Lue lisää
Viimeisen reilun viikon olen yrittänyt yhdistää puuhastelun sekä kesälomalla olevat lapset. Tulos ei ole ollut järin kehuttava, jos rehellinen olen. Oma ajatus pätkii ja katkeilee, turhautumista on ollut ilmassa vuoroin poikain vuoroin omalta puoleltani, niin kuin usein tilanteissa, joissa osapuolten ”tavoitteet ja näkemykset” eroavat toisistaan.Lue lisää
Alla oleva teksti on julkaistu 1.3.2015 ”Hyvä paha kuolema” – blogissani. Koska tapahtuma on ollut merkityksellinen itselleni ihmisenä sekä myöhemmälle uravalinnalleni, halusin nostaa sen kerran vielä esiin.
Vaikka minusta ei koskaan pitänyt tulla sairaanhoitajaa, huomasin 1990-luvun alkuvuosina työskenteleväni sairaanhoidon harjoittelijana Hatanpäällä, terveyskeskussairaalassa Tampereen keskellä. Sisätautiosastolla tutustuin naiseen, joka oli sen aikaisen maailmankuvani mukaisesti ”vanha kuin taivas”, mikä 17-vuotiaalle kuvasi henkilöä joka oli sen 70 vuotta jo täyttänyt.Lue lisää
Kauan kauan sitten, ollessani koulussa, kevätpörriäisen ilmestyminen oli varma kevään merkki. Lehti täynnä monenmoista asiaa, pientä sekä suurempaa. Oppilaiden runoja, kuvia, kirjoituksia sekä vitsejä, saattoi seassa olla vakaviakin asioita, joskin kuitenkin vähemmän. Tämänkertainen kirjoitus noudattaa samaa tyyliä, joskin vitsailun taidan jättää vähemmälle, kuolemantutkijan vitsejä kun ei aina ymmärretä sillä tavoin kuin ne on tarkoitettu.Lue lisää
Anja Terkamo-Moisio 